Happamoitumisen lähde turvetuotantoalueella
Erkkilä, Jenna-Mari (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020061618901
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020061618901
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin Kekkilä Oy:lle. Aiheena oli selvittää happamoitumisen tilanne turvetuotannossa olevalta alueelta ja sen vaikutukset vesistöön. Happamoituminen tarkoittaa maaperän tai vesistön alentunutta kykyä neutraloida happamia yhdisteitä, ja se voi aiheuttaa esimerkiksi vesistöjen pH:n laskua ja tällöin kalakuolemia. Tutkittava alue sijaitsee entisen Litorinameren peittämillä alueilla, eli happamien sulfaattimaiden potentiaalisimmalla esiintymisalueella Länsi-Suomessa.
Työn tavoitteena oli saada kattava paketti informaatiota alueen happamoitumisen kuormituksesta sekä happamoituvien alueiden sijainneista. Työssä määriteltiin myös menetelmiä happamoitumisen hallitsemisen suhteen. Maaperänäytteitä otettiin eri maakerroksista, esimerkiksi turpeesta ja savesta. Työn aikana tutkittiin maaperänäytteitä pH:n ja rikkipitoisuuden osalta sekä vesinäytteitä pH:n, sulfaattien ja sähkönjohtavuuden osalta.
Näytteistä saatujen tuloksien perusteella alueen maaperä ei ole happamoitunut missään, mutta osa alueista luokitellaan potentiaalisiksi happamiksi sulfaattialueiksi. Vesinäytteissä todettiin ajoittain melko hapanta vettä sekä kohonneita sulfaattimääriä ja sähkönjohtavuuden nousua. Molempien alueiden lähtevän veden laatu heittelee vuodenaikojen vaihdellessa tai sääolosuhteiden ollessa äärimmillään. Eurajoen veden laatuun turvetuotantoalueen valumavesillä ei havaittu olevan vaikutusta, sillä pH:n ja sähkönjohtavuuden arvot olivat samansuuruisia ennen turvealuetta ja sen jälkeen.
Lisätutkimuksia tarvitaan esimerkiksi happamoitumisen hallitsemisen menetelmän kehittämiseksi turvetuotantoalueelle.
Työn tavoitteena oli saada kattava paketti informaatiota alueen happamoitumisen kuormituksesta sekä happamoituvien alueiden sijainneista. Työssä määriteltiin myös menetelmiä happamoitumisen hallitsemisen suhteen. Maaperänäytteitä otettiin eri maakerroksista, esimerkiksi turpeesta ja savesta. Työn aikana tutkittiin maaperänäytteitä pH:n ja rikkipitoisuuden osalta sekä vesinäytteitä pH:n, sulfaattien ja sähkönjohtavuuden osalta.
Näytteistä saatujen tuloksien perusteella alueen maaperä ei ole happamoitunut missään, mutta osa alueista luokitellaan potentiaalisiksi happamiksi sulfaattialueiksi. Vesinäytteissä todettiin ajoittain melko hapanta vettä sekä kohonneita sulfaattimääriä ja sähkönjohtavuuden nousua. Molempien alueiden lähtevän veden laatu heittelee vuodenaikojen vaihdellessa tai sääolosuhteiden ollessa äärimmillään. Eurajoen veden laatuun turvetuotantoalueen valumavesillä ei havaittu olevan vaikutusta, sillä pH:n ja sähkönjohtavuuden arvot olivat samansuuruisia ennen turvealuetta ja sen jälkeen.
Lisätutkimuksia tarvitaan esimerkiksi happamoitumisen hallitsemisen menetelmän kehittämiseksi turvetuotantoalueelle.