Kehitysvammaisten kokemuksia arjen mielekkyydestä ryhmäkodissa

Abstract

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata, millaisen arjen kehitysvammainen kokee mielekkääksi elämän eri osa-alueilla: asuminen, ihmissuhteet, päiväaikainen toiminta / työ ja vapaa-aika. Saadun tiedon avulla voidaan kehittää arjen ohjaustyötä ja itsemääräämisoikeuden tukemista ja näin vaikuttaa yksilön elämänlaatuun ja hyvinvointiin.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistonkeruu- menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Kohderyhmänä opinnäytetyössämme olivat erään keskipohjalaisen kehitysvammaisten ryhmäkodin asukkaat. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen.

Opinnäytetyön tulosten mukaan puolet haastateltavista ei asu siellä, missä haluaisi asua, vaikka enemmistö viihtyy kuitenkin ryhmäkodissa ja pystyy elämään siellä omannäköistä elämää. Mukavinta ryhmäkodissa oli yhdessäolo ja yhdessä tekeminen. Epämieluisana koettiin ja muutoksia haluttiin ryhmäkodin meluisuuteen, joka aiheutuu asukastovereiden huutamisesta tai kinastelusta.

Ryhmäkodilla järjestetään vapaa-ajan toimintaa riittävästi. Mieluisinta vapaa-ajan tekemistä ovat yhdessäolo ja yhdessä tekeminen. Henkilökohtainen avustaja koettiin mieluisena ja osallisuutta lisäävänä asiana, huolimatta siitä, oliko häntä käytettävissä vai ei. Päiväaikainen toiminta/työ koettiin mielekkääksi asiaksi. Mukavinta siinä olivat sosiaaliset suhteet, itsensä ilmaiseminen sekä käsillä tekeminen.

Haastateltavien lähipiirissä oli keskimäärin yhdeksän henkilöä. Eniten yhteyttä pidettiin puhelimitse. Enemmistö tapasi lähipiirissä olevia henkilöitä kuukausittain ja mukavinta heidän kanssaan oli yhdessäolo. Puolet haastateltavista halusi ystäviä lisää.

Osallisuuden ja itsemääräämisoikeuden merkitys oli avainasemassa arjen mielekkyyden ja elämänlaadun kokemisessa, jotta elämässä olisi merkityksellisyyttä.

The aim of our thesis was to describe what kind ofadaily life a disabled person experiences as meaningful in different areas of life: housing conditions, human relations and daytime activities, or respectively work and leisure time. The collected information could help to develop the daily counselling work and supporting a disabled person’s autonomy, thus improving the individual well-being and the quality of life.

The thesis was carried out as a qualitative research.Theme interviews were used as the means of collecting the data, which was then analyzed by using data-driven content analysis. The target group in our thesis consisted of the residents of a group home for disabled adults. The group home is situated in Central Ostrobothnia.

According to the results of this research, half of the interviewees felt they did not live where they would like to live, even though the majority enjoyed themselves, telling they were able to live there a life that felt their own. The most pleasant things in the group home were spending time together and doing things together. The most unpleasant thing was the experienced noisiness, caused by the other residents’ shouting or bickering. The interviewees wanted a change to this inconvenience.

The leisure activities organized by the group home proved adequate to the residents needs. Having a personal assistant was considered a pleasant service, which increased the feeling of participation, regardless of whether the assistant was available or not. The daytime activities or work were also considered meaningful. The social relations, self-expression and making things by hand were mentioned as the most pleasant things in these activities.

On average, the inner circle of the interviewees included 9 persons. The primary means of communication was the mobile phone. The majority met people belonging to their inner circle monthly, and being together with them was considered the most pleasant thing during these meetings. Half of the interviewees wished they had more friends.

Participation and autonomy were crucial to experiences of meaningful daily life and to the quality of life.