Simuloitu kansallispuisto ja muita luontokuvia
Karppanen, Joel (2020)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020083119987
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020083119987
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan luontoa ja ihmistä erottelevien luontokuvastojen negatiivisia vaikutuksia. Työn tavoitteena on jäljittää dualistisen luontosuhteemme juurisyyt sekä löytää uusia keinoja luonnon kuvaamiseksi ilmastonmuutoksen aikakaudella.
Tutkimuksen lähtökohta on Suomen taiteen kultakaudella syntyneiden luontoihanteiden suhde kaupallisen luontovalokuvauksen konventioiden rakentumiseen. Tarkastelun kohteena ovat kansallisromantiikan ajan maalaukset, Vuoden Luontokuva -kilpailun voittajakuvat, sosiaalisen median luontokuvat sekä ilmastonmuutoksen visuaalinen kulttuuri.
Jean Baudrillardin simulaatioteoriaa soveltamalla voidaan todeta, että luontokuvat ovat simulakrumeja – kopioita ilman alkuperää. Kansallispuistotkin ovat kaikkea muuta kuin alkuperäistä luontoa. Ne ovat kuvien luomiin ja ylläpitämiin mielikuviin perustuvia simulaatioita. Nostaessaan luontokohteen erityisasemaan ihmiset tulevat myös paradoksaalisesti korostaneeksi omaa valtaansa luontoon. Sama pätee myös eläinkuvastoon, jonka synnyttämät virtuaalipopulaatiot uhkaavat lajien elinvoimaisuutta. Taustalla vaikuttavat valistusajan periaatteisiin, teolliseen vallankumoukseen ja luonnon kaupallistamiseen johdettavat luontoa riistävät kolonialistiset prosessit.
Yhtä ainoaa ratkaisua luonnon dekolonisoimiseksi ei ole, vaan tarvitaan monipuolisia ja -alaisia lähestymistapoja ja intersektionaalista otetta. Tärkeintä on sortavien rakenteiden ja ihmiskeskeisten ajatusmallien purkaminen niin yleisesti kuin myös nykytaiteen ja luontovalokuvan kentällä. This thesis explores ecological and social impacts of nature imagery. The aim is to trace the reasons behind the nature-culture dualism and discover new ways to depict nature in the era of climate change.
The basis of the research is the relationship between modern nature photography and the Golden Age of Finnish Art. National romantic paintings, The Finnish Nature Photo of The Year competition, social media imagery and the visual culture of climate change are being considered via image analysis and social theoretical examination.
The study discovers, by applying Jean Baudrillard’s simulation theory, that nature photographs are simulacrums – copies without an original. Even national parks are anything but original. They are indeed simulations based upon images which in turn maintain our false conceptions of nature. By naming parks and elevating nature humans paradoxically declare their own power over nature. It’s characteristic in animal imagery too: images of animals constitute so-called virtual populations threatening the actual natural populations. These problems stem from the Age of Enlightenment and the Industrial Revolution when nature was both colonialized and financialized.
There is no single key to decolonization. Instead versatile approaches and intersectional analysis are needed. The most important thing to do is to end the conditions of mastery and appropriation by unraveling anthropocentric paradigms. Changes need to be done in every context including the art world and the field of nature photography.
Tutkimuksen lähtökohta on Suomen taiteen kultakaudella syntyneiden luontoihanteiden suhde kaupallisen luontovalokuvauksen konventioiden rakentumiseen. Tarkastelun kohteena ovat kansallisromantiikan ajan maalaukset, Vuoden Luontokuva -kilpailun voittajakuvat, sosiaalisen median luontokuvat sekä ilmastonmuutoksen visuaalinen kulttuuri.
Jean Baudrillardin simulaatioteoriaa soveltamalla voidaan todeta, että luontokuvat ovat simulakrumeja – kopioita ilman alkuperää. Kansallispuistotkin ovat kaikkea muuta kuin alkuperäistä luontoa. Ne ovat kuvien luomiin ja ylläpitämiin mielikuviin perustuvia simulaatioita. Nostaessaan luontokohteen erityisasemaan ihmiset tulevat myös paradoksaalisesti korostaneeksi omaa valtaansa luontoon. Sama pätee myös eläinkuvastoon, jonka synnyttämät virtuaalipopulaatiot uhkaavat lajien elinvoimaisuutta. Taustalla vaikuttavat valistusajan periaatteisiin, teolliseen vallankumoukseen ja luonnon kaupallistamiseen johdettavat luontoa riistävät kolonialistiset prosessit.
Yhtä ainoaa ratkaisua luonnon dekolonisoimiseksi ei ole, vaan tarvitaan monipuolisia ja -alaisia lähestymistapoja ja intersektionaalista otetta. Tärkeintä on sortavien rakenteiden ja ihmiskeskeisten ajatusmallien purkaminen niin yleisesti kuin myös nykytaiteen ja luontovalokuvan kentällä.
The basis of the research is the relationship between modern nature photography and the Golden Age of Finnish Art. National romantic paintings, The Finnish Nature Photo of The Year competition, social media imagery and the visual culture of climate change are being considered via image analysis and social theoretical examination.
The study discovers, by applying Jean Baudrillard’s simulation theory, that nature photographs are simulacrums – copies without an original. Even national parks are anything but original. They are indeed simulations based upon images which in turn maintain our false conceptions of nature. By naming parks and elevating nature humans paradoxically declare their own power over nature. It’s characteristic in animal imagery too: images of animals constitute so-called virtual populations threatening the actual natural populations. These problems stem from the Age of Enlightenment and the Industrial Revolution when nature was both colonialized and financialized.
There is no single key to decolonization. Instead versatile approaches and intersectional analysis are needed. The most important thing to do is to end the conditions of mastery and appropriation by unraveling anthropocentric paradigms. Changes need to be done in every context including the art world and the field of nature photography.