Käsillä tekemisen hyödyt AVH-asiakkaan kuntoutumisessa
Kopsa, Elina (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020062419294
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020062419294
Tiivistelmä
Integroivassa kirjallisuuskatsauksessa selvittiin, onko käsillä tekemisestä hyötyä AVH-kuntoutujalle. Katsauksen avulla selvitettiin, millaisia käsillä tekemisen muotoja tutkimuksissa on kuvattu. Lisäksi pyrittiin selvittämään, mihin ICF osa-alueeseen käsillä tekemisen intervention tavoitteet kohdentuvat. Systemaattinen haku tehtiin PubMed, Cochrane ja CHINAL -tietokantoihin. Mukaanotto - ja poissulkukriteerien avulla 38:sta osumasta aineisto karsittiin kolmeen artikkeliin. Lisäksi suoritettiin täydentävä manuaalinen haku, joka tuotti kolme kriteerejä vastaavaa artikkelia. Kuusi valittua artikkelia analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Aineistoa peilattiin ICF-luokitukseen.
Useimmissa tutkimuksissa selvitettiin käsityön vaikutusta osallistujien mielen toimintoihin. Tutkimusten mukaan hallinnantunne lisääntyi ja toivottomuuden tunne laski. Käsillä tekeminen loi uskoa omiin kykyihin ja auttoi näkemään toiminnallisia mahdollisuuksia. Käsillä tekeminen rentoutti ja toi nautintoa. Myös kognitiivisia hyötyjä raportoitiin: kasvanut keskittymis- ja suunnittelukyky. Osa interventioista oli ryhmässä tapahtuvaa toimintaa, mikä lisäsi osallistujien sosiaalisia kontakteja ja kommunikointia. Yksinäisyys väheni ja osallistujat saivat vertaistukea.
Suorituksia ja osallistumista mittaavia arviointimenetelmiä käytettiin yhdessä tutkimuksessa. Tutkimuksissa raportoitiin uusista taidoista ja lisääntyneestä käden käytöstä, mutta konkreettisia muutoksia kuntoutujien arjessa mainittiin niukasti.
Johtopäätöksenä voi todeta, että viitteitä käsillä tekemisen hyödyistä avh-kuntoutujan mielen hyvinvointiin on. Tarvitaan pidemmän aikavälin tutkimusta, joka kohdentuisi suorituksiin ja osallistumiseen sekä mittaisi käsillä tekemisen vaikutuksia kuntoutujan arkeen.
Useimmissa tutkimuksissa selvitettiin käsityön vaikutusta osallistujien mielen toimintoihin. Tutkimusten mukaan hallinnantunne lisääntyi ja toivottomuuden tunne laski. Käsillä tekeminen loi uskoa omiin kykyihin ja auttoi näkemään toiminnallisia mahdollisuuksia. Käsillä tekeminen rentoutti ja toi nautintoa. Myös kognitiivisia hyötyjä raportoitiin: kasvanut keskittymis- ja suunnittelukyky. Osa interventioista oli ryhmässä tapahtuvaa toimintaa, mikä lisäsi osallistujien sosiaalisia kontakteja ja kommunikointia. Yksinäisyys väheni ja osallistujat saivat vertaistukea.
Suorituksia ja osallistumista mittaavia arviointimenetelmiä käytettiin yhdessä tutkimuksessa. Tutkimuksissa raportoitiin uusista taidoista ja lisääntyneestä käden käytöstä, mutta konkreettisia muutoksia kuntoutujien arjessa mainittiin niukasti.
Johtopäätöksenä voi todeta, että viitteitä käsillä tekemisen hyödyistä avh-kuntoutujan mielen hyvinvointiin on. Tarvitaan pidemmän aikavälin tutkimusta, joka kohdentuisi suorituksiin ja osallistumiseen sekä mittaisi käsillä tekemisen vaikutuksia kuntoutujan arkeen.