Raiteita pitkin keskustaan : ehdotus Hirvensalon joukkoliikenteen järjestelyksi

Abstract

Joukkoliikenne alkoi kehittyä varteenotettavaksi kulkumuodoksi 1800 -luvun alkupuolella. Hevosvetoiset omnibussit siirtyivät kulkemaan teiltä raiteille ja vuosisadan loppupuolella kaduilla liikennöivät höyrysekä sähkökäyttöiset raitiovaunut ja junat. Joukkoliikennevälineiksi vakiintuivat linja-autot 1920 -luvulla, jotka autoistumisen myötä 1950 -luvulta lähtien syrjäyttivät raideliikenteen suosion joukkoliikenteessä. Raitiovaunu on kuitenkin vahvistanut asemaansa joukkoliikennevälineenä 1980 -luvulta saakka ja niiden palauttaminen liikenteeseen on alkanut. Liikenne on nykyisin keskeinen kasvihuonekaasujen lähde. Suomi ratifioi Kioton pöytäkirjan vuonna 2002 ja on täten sitoutunut leikkaamaan kasvihuonepäästöjään. Viidennes Suomen kasvihuonekaasuista on peräisin liikenteestä, joten joukkoliikenteen käyttöön kannustaminen on tärkeää ihmisten valitessa liikkumistapaansa. Turussa pohditaan raideliikenteen palauttamista osaksi kaupungin joukkoliikennejärjestelmää. Sen on suunniteltu ulottuvan Hirvensalon saarelle saakka, sillä alueen asukasluvun odotetaan seuraavien vuosikymmenten aikana nousevan nykyisestä 7 000 asukkaasta 18 000 asukkaaseen. Opinnäytetyössä tarkastellaan erityisesti kestävän kehityksen mukaista suunnitelmaa raideliikenteen sijoittamisesta Hirvensaloon. Työssä keskitytään joukkoliikenteen yksityiskohtiin kuten pysäkkeihin, matkan maksutapoihin sekä markkinointiin ja siihen, miten näiden avulla saataisiin mahdollisimman moni Hirvensalon asukas joukkoliikenteen käyttäjäksi. Aineistona käytetään raideliikennettä käsitteleviä teoksia, Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja sekä Turun kaupungin teettämiä perusselvityksiä Hirvensalosta. Työn tuloksena esitetään liikennesuunnitelma, jossa raideliikennejärjestelmän tukemiseksi esitetään Hirvensaloon uusia kevyen liikenteen reitistöjä, joiden toivotaan kannustavan kevyen liikenteen käyttöön joukkoliikenteen pysäkeille matkattaessa. Mikäli asukkaat omaksuisivat kevyen ja joukkoliikenteen osaksi liikkumistottumuksiaan, yksityisautoilu Hirvensalossa ei kasvaisi räjähdysmäisesti uusien asukkaiden myötä ja liikenteen päästöt jäisivät myös alhaisiksi.

Public transportation was first considered a feasible way to move around in the beginning of the 19th century. First the omnibuses were pulled by horses on the street but soon wagons were placed on railroad tracks and the horses were replaced with steam-engines and electricity. In the 1920's buses became a part of the public transportation system and due to the increasing popularity of automobiles in the 1950's buss traffic began to take over the public transportation from the railroad vehicles. But starting from the 1980's trams have been reclaimed in the public transportation. Traffic is nowadays a notable source of greenhouse gases. Finland ratified the Kyoto Protocol in the year 2002 and is committed to cut down its greenhouse gases. A fifth of Finland's greenhouse gases are from traffic and especially from the traffic on roads. That is why it is important to encourage people to use public transportation when they choose the way to move from place to place. The city of Turku considers to restore light rail and make it a part of the public transportation system. It is planned to extend into the island of Hirvensalo because it is expected that the population on the island will increase from 7 000 to 18 000 during the next few decades. The thesis shows a draft of the light rail in Hirvensalo which is focused on the sustainable way of thinking. The thesis concentrates on the details of the public transportation such as light rail stops, fees and marketing and the way these details could make more people use the public transportation system. The data for the thesis was gathered from surveys on the light rail, publications of the Ministry of Transport and Communications and the reports of Hirvensalo by the city of Turku. As a conclusion for the thesis new routes for the pedestrians and cyclists are presented to support the light rail system and to stimulate people to walk and cycle to the stops of the public transportation. If the inhabitants of Hirvensalo would adopt these ways and public transportation as a way of moving, private motoring would not increase rapidly due to the new residents and the emissions of the traffic would be minor.