Saako pahalle nauraa? : satiiri elokuvagenrenä - tarkastelussa Jojo Rabbit ja Diktaattori

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli tutkia satiiria elokuvagenrenä. Tutkin satiirin historiaa ja analysoin sen käyttöä taiteenlajina yhteiskunnallisessa kritiikissä. Samalla tutkin myös sitä tukien huumorin ja komedian taustoja.

Analysoin työssäni kahta samankaltaista elokuvaa eri ajanjaksoilta. Charlie Chaplinin Diktaattori-elokuvaa vuodelta 1940 sekä Taika Waititin Jojo Rabbit -elokuvaa vuodelta 2019. Kumpikin elokuva satirisoi diktatuurin, fasismin ja rasismin teemoja käyttäen apunaan parodian kohteenaan Adolf Hitleriä. Tarkastelin sisältöanalyysin keinoin elokuvien komediallisia piirteitä ja havainnoin, miten satiiri ilmentyy niissä.

Satiirilla on taiteen alalajina pitkä historia ja sen käyttö on liittynyt vahvasti yksilön ilmaisunvapauteen omaa yhteiskuntaansa ja maailmaa kohtaan. Se herättää ajatuksia riippuen käsiteltävästä aiheesta, mutta toimii vahvana työkaluna elokuvien ja muille taiteentekijöille, kun halutaan ottaa kantaa esimerkiksi poliittisiin asioihin.

The objective of this study was to study satire as a film genre. The history of satire was analyzed along with its use as a tool for societal criticism. Simultaneously, the backgrounds of humor and comedy were also briefly studied.

In this thesis, two similar films from different time periods are analyzed. Charlie Chaplin’s The Great Dictator from the year 1940 and Taika Waititi’s Jojo Rabbit from 2019. Both films satirize the themes of dictatorship, fascism, and racism using Adolf Hitler as a target for parody.

With the means of content analysis, the comedic traits of the films were studied. With the use of analyzing a few scenes as examples, it was possible to reveal how satire manifests itself throughout the films.

The findings of this study reveal that satire has a long history as a subgenre in arts and its use is deeply tied to one’s freedom of expression towards their own society and the world. Satire raises thoughts depending on the topic, but works as a strong tool for filmmakers and other artists, when the goal is to take a stand against for example, political issues.