Nepsy-piirteiset lapset ja heidän perheensä sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnissa: Diskursseja palvelutarpeen arviointien sisältöjen rakentumisesta

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan nepsy-piirteisten lasten ja heidän perheidensä asiakkuutta sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinneissa. Aihetta lähestytään sosiaalihuollon työntekijän näkökulmasta ja selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat palvelutarpeen arviointeihin silloin, kun asiakkaana on nepsy-piirteinen lapsi ja heidän perheensä ja miten nämä tekijät niihin vaikuttavat. Lisäksi tarkastellaan palvelutarpeen arviointien kehittämistarpeita kyseisen asiakasryhmän kannalta. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla erään keskisuuren kaupungin lapsiperheiden sosiaalipalveluiden ja vammaispalveluiden työntekijöitä ja edellytyksenä haastatteluun osallistumiselle oli, että työntekijällä on tai on ollut asiakkaana nepsy-piirteisiä lapsia ja heidän perheitään. Haastattelut on suoritettu marras-joulukuussa 2019 ja haastattelumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaas¬tattelua. Aineiston analyysitapana on diskurssianalyysi. Tutkimustulosten mukaan nepsy-piirteisten lasten ja heidän perheidensä palvelu-tarpeenarvioinnin tavoitteena ja lähtökohtana on asiakaslähtöisyys ja monitoimijainen yhteistyö. Asiakaslähtöisyyttä ilmentää perheiden vahvuuksien ja voimavarojen korostaminen ja haasteisiin pyritään etsimään sopivia palveluita. Nepsy-osaaminen mainitaan myös asiakaslähtöisyyttä lisäävänä tekijänä. Monitoimijainen yhteistyö on keskeinen elementti palvelutarpeen arvioinneissa, jonka tavoitteena on yhteinen linja, yhteen hiileen puhaltaminen ja päällekkäisen työn vähentäminen. Diagnoosit ja niiden puute sekä pirstaleinen palvelujärjestelmä puolestaan nähdään nepsy-piirteisten lasten ja heidän perheidensä palvelutarpeen arviointia hankaloittavina tekijöinä. Tulosten perusteella diagnoosi on keskeinen palveluita määrittävä tekijä ja diagnooseja selvittäviin tahoihin on jonoa. Palvelujärjestelmän laajuus ja pirstaleisuus aiheuttaa vaikeutta kokonaisvaltaisten palveluiden löytymiseen ja palveluiden koordinointi on haasteellista ja puutteellista. Palvelutarpeen arviointien kehittämiseen toivotaan entistä asiakaslähtöisempää ja monitoimijaisempaa työskentelytapaa, jossa koordinoitu ja tavoitteellinen palvelukokonaisuus tarjoaisi konkreettista tukea nepsy-piirteisille lapsille ja heidän perheilleen heti haasteiden ilmettyä eikä diagnoosiperusteisesti pitkien jonojen kautta.