Lihaksensisäinen injektio ventrogluteaaliseen lihakseen -ohjausvideo
Mannila, Marjo; Tuominen, Petra (2020)
Mannila, Marjo
Tuominen, Petra
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020100921195
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020100921195
Tiivistelmä
Vihnuskoti on Nokian kaupungin ympärivuorokautisen hoivan yksikkö. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tehdä Vihnuskodin sairaanhoitajille informatiivinen ohjausvideo, jonka avulla he saavat varmuutta käyttää ventrogluteaalista aluetta pistopaikkana. Opinnäytetyömme tehtävänä oli selvittää, kuinka ventrogluteaalinen pistopaikka paikannetaan ja miksi se on tutkitusti turvallisempi pistopaikka kuin dorsogluteaalinen alue. Tavoitteena oli saada Vihnuskodin sairaanhoitajat luontevasti käyttämään ventrogluteaalista lihasta injektioita annettaessa. Tämän lisäksi työmme selvitti, millainen ohjausvideon tulee olla, jotta sen opetuksellinen arvo on hyvä ja miten aseptiikka tulee huomioida lääkehoitoa toteuttaessa. Opinnäytetyössämme olemme käyttäneet menetelmänä toiminnallista menetelmää, jonka tuotoksena on ohjausvideo.
Pidimme sairaanhoitajille muutaman tunnin tilaisuuden, jossa esittelimme videon ja ohjelehtisen. Lisäksi he saivat samalla harjoitella injektion antoa. Saadun palautteen perusteella tilaisuus koettiin hyödylliseksi ja sairaanhoitajat saivat varmuutta injektion antoon. Video valmistui Vihnuskodin käyttöön, jotta sairaanhoitajat voivat palata siihen aina kun kokevat sen tarpeelliseksi.
Vaikka lihaksensisäinen injektionanto tulisi olla Vihnuskodilla kaikkien lääkeluvan omaavien sairaanhoitajien hallinnassa, epävarmuus pistämiseen oli yleistä. Koska injektioita tulee harvoin, taidot ehtivät unohtua ja pistotilanteen eteen tullessa epävarmuus kasvaa. Siksi lihaksensisäisen injektionannon toteuttaa yleisemmin aina samat henkilöt, joilla injektionanto on hallinnassa. Tämä käytäntö lisää epävarmuutta pistämiseen niille, jotka eivät pääse taitojaan käyttämään.
Kehitysehdotuksena Vihnuskodille olisi järjestää teorian ja käytännön harjoittelun sisältävää koulutusta puolivuosittain, tai järjestämällä sairaanhoitajille organisaation sisällä työnkiertotyyppisesti päiviä muissa yksiköissä, joissa on mahdollisuus antaa lihaksensisäisiä injektioita intensiivisemmin.
Pidimme sairaanhoitajille muutaman tunnin tilaisuuden, jossa esittelimme videon ja ohjelehtisen. Lisäksi he saivat samalla harjoitella injektion antoa. Saadun palautteen perusteella tilaisuus koettiin hyödylliseksi ja sairaanhoitajat saivat varmuutta injektion antoon. Video valmistui Vihnuskodin käyttöön, jotta sairaanhoitajat voivat palata siihen aina kun kokevat sen tarpeelliseksi.
Vaikka lihaksensisäinen injektionanto tulisi olla Vihnuskodilla kaikkien lääkeluvan omaavien sairaanhoitajien hallinnassa, epävarmuus pistämiseen oli yleistä. Koska injektioita tulee harvoin, taidot ehtivät unohtua ja pistotilanteen eteen tullessa epävarmuus kasvaa. Siksi lihaksensisäisen injektionannon toteuttaa yleisemmin aina samat henkilöt, joilla injektionanto on hallinnassa. Tämä käytäntö lisää epävarmuutta pistämiseen niille, jotka eivät pääse taitojaan käyttämään.
Kehitysehdotuksena Vihnuskodille olisi järjestää teorian ja käytännön harjoittelun sisältävää koulutusta puolivuosittain, tai järjestämällä sairaanhoitajille organisaation sisällä työnkiertotyyppisesti päiviä muissa yksiköissä, joissa on mahdollisuus antaa lihaksensisäisiä injektioita intensiivisemmin.