Neuropsykiatrinen valmentaja -koulutus : ammatillisesti tarpeellinen täydennyskoulutus
Malmlund, Satu (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020101221262
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020101221262
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Ratkaisukeskeisen neuropsykiatrisen valmentajan koulutukseen (Nepsy-koulutus) osallistuneiden mielipidettä täydennyskoulutuksen vaikutuksista heidän työhönsä. Kuinka koulutus on vaikuttanut heidän työnkuvaansa, onko koulutukselle vastaajien mielestä jatkossa tarvetta ja onko koulutus muuttanut heidän tietouttaan Nepsy-valmennuksesta. Tutkimus toteutettiin verkkokyselynä keväällä 2019. Kyselyyn ja haastatteluihin pyydettiin vastauksia vuosina 2016-2017 Kaarinassa Nepsy-koulutukseen osallistuneilta. Koulutukseen osallistui sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. Tutkimus toteutettiin strukturoituna verkkokyselynä. Kyseessä oli kvantitatiivinen survey-tutkimus. Lisäksi touko-kesäkuussa 2020 haastateltiin kolmea koulutukseen osallistunutta henkilöä.
Opinnäytetyössä määriteltiin sosiaalihuollon ammattilainen ja sosiaalityö. Työssä määriteltiin sosiaalihuollon ammattilaisen täydennyskoulutus, miksi sitä tarvitaan ja millä perusteella sitä tulee työnantajan järjestää.
Työssä kerrottiin Nepsy-valmennuksesta (Neuropsykiatrinen valmennus) yleisesti, sekä Kaarinassa järjestetystä Nepsy valmentajien koulutuksesta. Työssä on laaja selvitys neuropsykiatrisista häiriöistä, eli autisminkirjon häiriöistä. Näitä ovat autismi, Asperger, ADHD, add, Touretten oireyhtymä, Rettin oireyhtymä ja lapsuusiän disintegratiivinen häiriö.
Tutkimukseen vastasi 45% koulutukseen osallistuneista. Kyselyn perusteella tietoa neuropsykiatrisesta valmennuksesta oli osallistujilla ennen koulutusta niukasti. Suurin osa vastaajista (8/9) koki koulutuksesta olleen hyötyä nykyisessä työssään. He ovat saaneet koulutuksesta uusia työkaluja työskentelyynsä ja ymmärrystä asiakkaita ja heidän haasteitaan kohtaan.
Koulutus oli muuttanut osan osallistujien työnkuvaa niin, että he kuuluvat kuntansa Nepsy-tiimiin, missä käsitellään Nepsy-valmennus hakemukset ja päätetään asiakkaan valmentaja. Osan vastaajista työnkuvaan oli tullut mukaan Nepsy-valmennusten tekeminen muun työn ohella.
Työnantajat eivät tulosten mukaan ole paljonkaan hyödyntäneet työntekijöiden koulutuksesta saamaa tietotaitoa. Kaikki vastaajat toivoivat lisää tämän kaltaisia pitkiä koulutuksia ja lisää koulutuksia Nepsy-valmennuksesta. Suurimmaksi lisäkoulutuksentarpeeksi nousi perheiden kanssa tehtävä valmennus, kun lapset ovat pieniä tai alle 12-vuotiaita.
Opinnäytetyön ohjaajana on toiminut Anssi Lähde. The objective of this thesis was to find out how the attendees of solution-centred neuropsychiatric coaching training (Nepsy-training) evaluated the effects of this further training in their work. How the training has influenced their job description, do the respondents think that the training would be useful in the future and whether the training has changed their knowledge of Nepsy-coaching. The study was conducted as an online survey in the spring of 2019. The individuals who were asked to participate in the survey and the interviews had attended Nepsy-training in Kaarina during the years 2016-2017.
The attendees of the training were professionals in the field of social work and health care. The study was conducted as a structured online survey. This was a quantitative survey-study. In addition, three attendees of the training were interviewed in May and June 2020. The thesis defined the concepts of a social welfare professional and social work. The thesis also defined the concept of further training for a social welfare professional, why further training is necessary and on what grounds does an employer need to organize such training.
The thesis described both Nepsy-coaching (neuropsychiatric coaching) in general and the training of Nepsy-coaches that was organized in Kaarina. The thesis contains an extensive review of neuropsychiatric disorders, i.e. disorders in the autistic spectrum. These include autism, Asperger’s syndrome, ADHD, ADD, Tourette syndrome, Rett syndrome and childhood disintegrative disorder.
The survey was answered by 45% of the training’s attendees. Based on the survey the participants had only little knowledge of neuropsychiatric coaching prior to the training. The majority of the participants of the survey (8/9) felt that the training had been useful in their current job.
The training has equipped them with new tools to utilise in their work and a new-found understanding of clients and their challenges. For some of the participants the training had changed their job description: they are now a part of their municipality’s Nepsy-team, which processes the Nepsy-coaching applications and decides the client’s coach. Some of the participants reported that their job description now includes Nepsy-coaching in addition to their other duties.
According to the results the employers had not really utilised the know-how their employees had gained from the training. All of the participants wished for more long trainings such as this. They also wanted more training regarding Nepsy-coaching. The biggest need for additional training emerged from coaching done with families when the children are little or under the age of 12.
Opinnäytetyössä määriteltiin sosiaalihuollon ammattilainen ja sosiaalityö. Työssä määriteltiin sosiaalihuollon ammattilaisen täydennyskoulutus, miksi sitä tarvitaan ja millä perusteella sitä tulee työnantajan järjestää.
Työssä kerrottiin Nepsy-valmennuksesta (Neuropsykiatrinen valmennus) yleisesti, sekä Kaarinassa järjestetystä Nepsy valmentajien koulutuksesta. Työssä on laaja selvitys neuropsykiatrisista häiriöistä, eli autisminkirjon häiriöistä. Näitä ovat autismi, Asperger, ADHD, add, Touretten oireyhtymä, Rettin oireyhtymä ja lapsuusiän disintegratiivinen häiriö.
Tutkimukseen vastasi 45% koulutukseen osallistuneista. Kyselyn perusteella tietoa neuropsykiatrisesta valmennuksesta oli osallistujilla ennen koulutusta niukasti. Suurin osa vastaajista (8/9) koki koulutuksesta olleen hyötyä nykyisessä työssään. He ovat saaneet koulutuksesta uusia työkaluja työskentelyynsä ja ymmärrystä asiakkaita ja heidän haasteitaan kohtaan.
Koulutus oli muuttanut osan osallistujien työnkuvaa niin, että he kuuluvat kuntansa Nepsy-tiimiin, missä käsitellään Nepsy-valmennus hakemukset ja päätetään asiakkaan valmentaja. Osan vastaajista työnkuvaan oli tullut mukaan Nepsy-valmennusten tekeminen muun työn ohella.
Työnantajat eivät tulosten mukaan ole paljonkaan hyödyntäneet työntekijöiden koulutuksesta saamaa tietotaitoa. Kaikki vastaajat toivoivat lisää tämän kaltaisia pitkiä koulutuksia ja lisää koulutuksia Nepsy-valmennuksesta. Suurimmaksi lisäkoulutuksentarpeeksi nousi perheiden kanssa tehtävä valmennus, kun lapset ovat pieniä tai alle 12-vuotiaita.
Opinnäytetyön ohjaajana on toiminut Anssi Lähde.
The attendees of the training were professionals in the field of social work and health care. The study was conducted as a structured online survey. This was a quantitative survey-study. In addition, three attendees of the training were interviewed in May and June 2020. The thesis defined the concepts of a social welfare professional and social work. The thesis also defined the concept of further training for a social welfare professional, why further training is necessary and on what grounds does an employer need to organize such training.
The thesis described both Nepsy-coaching (neuropsychiatric coaching) in general and the training of Nepsy-coaches that was organized in Kaarina. The thesis contains an extensive review of neuropsychiatric disorders, i.e. disorders in the autistic spectrum. These include autism, Asperger’s syndrome, ADHD, ADD, Tourette syndrome, Rett syndrome and childhood disintegrative disorder.
The survey was answered by 45% of the training’s attendees. Based on the survey the participants had only little knowledge of neuropsychiatric coaching prior to the training. The majority of the participants of the survey (8/9) felt that the training had been useful in their current job.
The training has equipped them with new tools to utilise in their work and a new-found understanding of clients and their challenges. For some of the participants the training had changed their job description: they are now a part of their municipality’s Nepsy-team, which processes the Nepsy-coaching applications and decides the client’s coach. Some of the participants reported that their job description now includes Nepsy-coaching in addition to their other duties.
According to the results the employers had not really utilised the know-how their employees had gained from the training. All of the participants wished for more long trainings such as this. They also wanted more training regarding Nepsy-coaching. The biggest need for additional training emerged from coaching done with families when the children are little or under the age of 12.