Yhteiskäyttöiset sähköpotkulaudat : katsaus vahvuuksiin, heikkouksiin, mahdollisuuksiin ja uhkiin kestävän kaupunkiliikenteen näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyö tarkastelee yhteiskäyttöisiä sähköpotkulautoja (skuutteja) kestävän kaupunkiliikenteen näkökulmasta. Aihe on erittäin ajankohtainen ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja kaupunkiliikenteen kehittämisen kannalta, sillä sähköpotkulautojen ja muiden ns. pienliikkumisen muotojen ajatellaan voivan edesauttaa kulkutapasiirtymää pois yksityisauton käytöstä. Hiilidioksidipäästöjen lisäksi sähköpotkulautojen mainostetaan vähentävän kaupunkien ruuhkia ja melua sekä täydentävän olemassaolevia joukkoliikenneverkostoja. Alan yritykset kuvailevat yhteiskäyttöisten sähköpotkulautojen auttavan kaupunkeja saavuttamaan ilmastotavoitteensa ja ratkaisevan muitakin kaupunkiliikenteen ongelmia.

Tämä laadullinen tutkimus perustuu internetissä vapaasti saatavilla oleviin uutisartikkeleihin, linjapapereihin, toimialakatsauksiin, sähköpotkulautapalveluita tarjoavien yritysten tiedotteisiin ja akateemisiin tutkimuksiin. Tutkimus tarkastelee yhteiskäyttöisten sähköpotkulautojen kestävyyttä SWOT-analyysistä sovelletun nelikentän kautta: sähköpotkulautoihin liittyvän tekniikan ja palvelun vahvuudet voivat johtaa positiivisiin vaikutuksiin (mahdollisuuksiin), kun taas laitteen ja liiketoimintamallin heikkoudet voivat uhata kaupungin liikennettä ja asuttavuutta. Tässä työssä kestävyyden ulottuvuudet on johdettu EU:n suosimasta kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmasta, jota kaupungit voivat käyttää suunnittelutyönsä tukena. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sähköpotkulautoja koskevaa sääntelyä eri maissa ja kaupungeissa.

Muutamien aiheesta jo tehtyjen tutkimusten mukaan useimmat yhteiskäyttöisillä sähköpotkulaudoilla tehdyt matkat ovat lyhyitä, tapahtuvat iltapäiväaikaan ja liittyvät työ- tai opiskelumatkoihin. Opiskelijat ja hyvin toimeentulevat johtajat ovat vahvasti edustettuna sähköpotkulautapalveluiden käyttäjäkunnassa, jonka enemmistö koostuu nuorista miehistä. Tekniset parannukset ja hyvin suunnitellut operatiiviset toimintamallit ovat laskeneet joidenkin sähköpotkulautapalveluiden elinkaaren aikaiset päästöt samalle tasolle julkisen liikenteen kanssa. Lisäksi palveluoperaattorit kannustavat laitteidensa turvallista ja vastuullista käyttöä erilaisin kampanjoin, virtuaalisin ajokouluin sekä teknologisin keinoin. Hyvistä kehitysaskeleista huolimatta sähköpotkulautoja käytetään ja pysäköidään edelleen tavoilla, jotka aiheuttavat vaaratilanteita ja haittaa kaupunkitilassa.

Opinnäytetyön keskeisin päätelmä on, että yhteiskäyttöisiin sähköpotkulautoihin liittyvien positiivisten mahdollisuuksien toteutuminen ja mahdollisten uhkien välttäminen todennäköisesti edellyttävät tiivistä strategista yhteistyötä paikallisten päättäjien, julkisen liikenteen toimijoiden sekä säh-köpotkulautapalveluyritysten kesken. Tutkielman lopputuloksissa ehdotetaan lisää tutkimusta jaetun pienliikkumisen palveluihin liittyen sekä suositellaan lakimuutoksia, jotka mahdollistaisivat kaupungeille oikeuden sanella ehdot pienliikkumisen palveluiden toteuttamisesta alueellaan.

This thesis takes a look at shared e-scooters in the context of sustainable urban mobility. The topic is very relevant from the climate change mitigation and urban mobility policy points of view because e-scooters and other forms of micromobility are suggested to contribute to modal shift away from private cars. In addition to decreasing urban CO2 emissions, congestion and noise, shared e-scooters (also referred to as electric kick-scooters and powered standing scooters) are promoted complementing the existing public transportation networks and thus being a great opportunity for cities to reach their climate targets and solve mobility challenges.

This qualitative study is based on online sources ranging from news articles to policy papers, industry analyses, e-scooter service operator press releases and academic research until September 2020. The study approaches sustainable urban mobility and shared e-scooter services through an adaptation of a fourfold SWOT analysis: internal strengths of the e-scooter technology can lead to positive effects (opportunities), while certain weaknesses of the vehicle or business model can lead to threats for the overall mobility and livability of a city. In this study, the dimensions of sustainability are drawn from the Sustainable Urban Mobility Plan (SUMP) framework, a tool promoted by the EU and used by cities in their policy planning. The study also discusses how the use of e-scooters has been regulated in a range of countries and cities.

According to early studies most e-scooter trips are short, occur during the afternoon hours and are related to work or school commuting. Students and affluent executives are well presented among the clientele which mostly consists of young males. Major e-scooter service operators have developed their vehicles and operational practices from sustainability point of view, which has lowered the total life-cycle emissions of some e-scooter services to the level of public transport. Major operators also promote safe and responsible use of their vehicles with informational campaigns, virtual driving schools and a range of technological solutions. Despite these positive developments, careless use and parking of shared e-scooters remain a challenge for the traffic safety and livability of many cities.

One of the key findings of the study is that active strategic cooperation between local public authorities, public transportation agencies and operators of shared e-scooter services is mot likely required in order to turn the strengths and opportunities of shared e-scooter services into practise. Furthermore, minimising the potential threats for the local traffic safety, urban space and environment also requires active engagement from all the key stakeholders. Finally, the thesis calls for more research on the topic of shared micromobility and suggests legal reforms empowering cities to regulate the terms under which shared micromobility is allowed on their streets.