”Selkokielellä on vähän semmonen tylsä leima” : Aikuisten selkokielisen kirjastokokoelman kehittäminen ja käyttö kuudessa yleisessä kirjastossa

Abstract

Idea opinnäytetyöhön saatiin Lukemattomat mahdollisuudet -hankkeesta. Hankkeen tavoitteena on etsiä ratkaisuja 16–35-vuotiaiden työikäisten nuorten aikuisten lukemattomuuteen ja heikkoon lukutaitoon. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia aikuisten selkokielisen kirjastokokoelman kehittämisen ja käytön haasteita. Työssä haluttiin kartoittaa, miten tietoista ja aktiivista aikuisten selkokielisen kokoelman kehittäminen kirjastoissa on. Lisäksi selvitettiin millaista aineistoa siihen valitaan ja millä perusteella sekä onko selkoaineisto huomioitu kirjaston mahdollisessa kokoelmapolitiikassa. Tavoitteisiin kuului myös selvittää, tehdäänkö selkoaineiston valintaa miettien sen kohderyhmää ja kenet kirjastoissa mielletään selkoaineistojen käyttäjiksi. Lisäksi kartoitettiin selkoaineiston saavutettavuutta kirjastotilassa ja -tietokannassa. Opinnäytetyön tutkimusote oli kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä käytetiin teemahaastattelua. Haastatteluja tehtiin kuusi kappaletta, yhteen haastatteluista osallistui kolme henkilöä, yhteen kaksi henkilöä ja loput neljä olivat yksilöhaastatteluja. Haastattelut suoritettiin internetin välityksellä, Teams-verkkoalustalla. Opinnäytetyössä saatiin selville, että kirjastojen aikuisten selkokokoelmien pääasiallisina käyttäjä- ja kohderyhminä pidettiin maahanmuuttajia ja ikääntyneitä. Selkokokoelman kehittämistä hankaloittaa selkoaineiston niukka julkaisumäärä. Kokoelmapolitiikassa selkoaineisto niputettiin yhteen muun niin sanotun erityis-aineiston kanssa, eikä aineistoa mainittu kokoelmapolitiikoissa erikseen. Lukemisen edistämisen ja selkohyllyjen kannalta hankalana pidettiin selkokirjojen ankeaa ulkonäköä. Selkokokoelmissa saavutettavuus huomioitiin esteettömyyden kannalta, mutta saavutettavuuteen liittyy myös ajatus kirjallisen kulttuurin ja niin sanotun henkisen pääoman tarjoamisesta heikommin lukevalle asiakkaalle. Jälkimmäistä näkökantaa ei useimmissa kirjastoissa tunnistettu. Lisäksi opinnäytetyö osoitti, että kirjastot tavoittavat tietyt asiakasryhmät paremmin kuin toiset. Heikommin lukevien aikuisten tavoittamiseen sekä lukemisen ja tekstien pariin innostamiseen tarvitaan kirjastoissa uudenlaisia keinoja.