TUKI- JA LIIKUNTAELINVAMMOJEN ESIINTYVYYS JA NIIDEN VAIKUTUKSET HARJOITTELUUN JA KILPAILUUN SUOMALAISILLA KILPAPOTKU- JA KILPATHAINYRKKEILIJÖILLÄ
Juntunen, Anna; Nuija Marko; Salomäki, Severi (2020)
Juntunen, Anna
Nuija Marko
Salomäki, Severi
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020102921741
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020102921741
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin kvantitatiivisen kyselytutkimuksen avulla suomalaisten potku- ja thainyrkkeilijöiden tuki- ja liikuntaelinvammojen esiintyvyyttä sekä niiden vaiku-tusta harjoitteluun ja kilpailemiseen. Tuki- ja liikuntaelinvammojen merkitystä kamppailula-jeissa harjoittelua ja kilpailua rajoittavana tekijänä on aiheena tutkittu vähän.
Kyselytutkimuksen teoreettinen viitekehys toteutettiin systemaattisen kirjallisuuskatsauk-sen keinoin selvittämällä eri aseettomissa kamppailulajeissa esiintyviä vammoja ja vam-matyyppejä. Lyönti- ja potkulajeissa havaittiin vamman useassa lajissa kohdistuvan useimmiten alaraajan alueelle, kun taas heitto- ja hallintalajeissa havaittiin vammojen kohdistuvan usein sekä ylä- että alaraajan alueille. Vapaaottelussa vammojen havaittiin kohdistuvan useimmiten päähän. Vammatyyppien havaittiin olevan vapaaottelussa sekä lyönti- ja potkulajeissa usein määrittämättömiä vammoja tai lieviä pehmytkudosvammoja, kuten erityyppisiä haavoja. Heitto- ja hallintalajeissa havaittiin vammatyyppien olevan usein niveleen kohdistuvia vammoja.
Kyselytutkimuksen tulokset olivat osittain vertailukelpoisia systemaattisessa kirjallisuus-katsauksessa saatuihin tuloksiin. Kyselyssä ilmoitettiin yleisimmin vammautuneeksi ruu-miinosaksi alaraaja. Tyypillisimmäksi vammatyypiksi ilmoitettiin mustelma, mikä ei itses-sään ole linjassa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tulosten kanssa. Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa toiseksi yleisimmän vammatyypin havaittiin olevan kon-tuusiovamma, joka käsittää sekä mustelmat että ruhjeet.
Alaraajojen vammautumisriskin voidaan olettaa olevan molemmissa lajeissa korkea näi-den tutkimustulosten perusteella, ja lisäksi voidaan olettaa, että todennäköisimmin vamma on jonkinasteinen kontuusiovamma.
Kyselytutkimuksen teoreettinen viitekehys toteutettiin systemaattisen kirjallisuuskatsauk-sen keinoin selvittämällä eri aseettomissa kamppailulajeissa esiintyviä vammoja ja vam-matyyppejä. Lyönti- ja potkulajeissa havaittiin vamman useassa lajissa kohdistuvan useimmiten alaraajan alueelle, kun taas heitto- ja hallintalajeissa havaittiin vammojen kohdistuvan usein sekä ylä- että alaraajan alueille. Vapaaottelussa vammojen havaittiin kohdistuvan useimmiten päähän. Vammatyyppien havaittiin olevan vapaaottelussa sekä lyönti- ja potkulajeissa usein määrittämättömiä vammoja tai lieviä pehmytkudosvammoja, kuten erityyppisiä haavoja. Heitto- ja hallintalajeissa havaittiin vammatyyppien olevan usein niveleen kohdistuvia vammoja.
Kyselytutkimuksen tulokset olivat osittain vertailukelpoisia systemaattisessa kirjallisuus-katsauksessa saatuihin tuloksiin. Kyselyssä ilmoitettiin yleisimmin vammautuneeksi ruu-miinosaksi alaraaja. Tyypillisimmäksi vammatyypiksi ilmoitettiin mustelma, mikä ei itses-sään ole linjassa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tulosten kanssa. Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa toiseksi yleisimmän vammatyypin havaittiin olevan kon-tuusiovamma, joka käsittää sekä mustelmat että ruhjeet.
Alaraajojen vammautumisriskin voidaan olettaa olevan molemmissa lajeissa korkea näi-den tutkimustulosten perusteella, ja lisäksi voidaan olettaa, että todennäköisimmin vamma on jonkinasteinen kontuusiovamma.