Käyttäytymismuutostekniikoiden käyttö terveyttä edistävässä ohjaustyössä
Nylén, Hanna (2020)
Nylén, Hanna
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020102921779
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020102921779
Tiivistelmä
Terveellisemmät elämäntavat ovat hoitokeino moneen sairauteen, muun muassa sydän- ja verisuonisairauksiin, diabetekseen ja muistisairauksiin. Terveyttä edistävää ja sairauksia ennaltaehkäisevää ohjaustyötä tehdään terveysalalla monien ammattilaisten toimesta. Pelkkä tiedon jakaminen paremmista ravitsemus- ja liikuntatottumuksista ei yleensä riitä muuttamaan käyttäytymistä. Ohjaajan kyky motivoida potilasta käyttäytymismuutoksessa voi olla ratkaisevaa onnistuneen elintapamuutoksen kannalta. Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää Essoten elintapaohjauksen kehittämistä varten, minkälaisia käyttäytymismuutokseen ohjaavia motivointikeinoja elintapaohjausverkoston asiantuntijat käyttävät terveyttä edistävässä ohjaustyössään. Toimeksiantajana toimi HyviöPro-hanke.
Käyttäytymismuutostaksonomiaan (BCT-tekniikoihin) perustuvaan kvantitatiiviseen tutkimukseen vastasi 15 elintapaohjaajaa. Kohderyhmässä oli eri ammattiryhmien edustajia, mm. sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, diabeteshoitajia sekä mielenterveystyön asiantuntijoita. Opinnäytetyössä koottiin myös kansainvälisistä tutkimuksista käyttäytymisen alkulähteisiin tehokkaasti vaikuttavia tekniikoita ja verrattiin niitä tehdyn kyselytutkimuksen tuloksiin. Tutkimuksessa oli mukana kvalitatiivinen osio, jossa selvitettiin käyttäytymismuutostekniikoihin liittyviä koulutustoiveita.
Tutkimuksen mukaan Essoten elintapaohjaajat käyttävät tutkitusti vaikuttavia käyttäytymismuutostekniikoita ohjaustyössään. Käytetyimmät tekniikat liittyivät tiedon antamiseen käyttäytymisen terveydellisistä seurauksista, tavoitteiden asettamiseen sekä ongelmanratkaisuun. Tuloksista ilmeni, että panostamalla lisää omaseurannan tekniikoiden käyttöön ja yhdistämällä ne tavoitteiden asettamisen tekniikoihin voitaisiin mahdollisesti parantaa vaikuttavuutta entisestään. Lisäksi motivaatioon tehokkaasti vaikuttavien tekniikoiden käyttöä voitaisiin kehittää. Vastaajien mainitsemat koulutustarpeet olivat melko vähäisiä, mutta koulutusten toivottiin olevan mahdollisimman konkreettisia. Tutkimuksessa nousi esille myös se, että kokeneemmat elintapaohjaajat käyttivät hyväksi todettuja tekniikoita vähemmän kokeneita kollegoita useammin, joten kokeneiden asiantuntemuksen hyödyntäminen verkoston sisäisissä koulutuksissa käytännönläheisesti voisi täyttää koulutustoiveita ja -tarpeita.
Käyttäytymismuutostaksonomiaan (BCT-tekniikoihin) perustuvaan kvantitatiiviseen tutkimukseen vastasi 15 elintapaohjaajaa. Kohderyhmässä oli eri ammattiryhmien edustajia, mm. sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, diabeteshoitajia sekä mielenterveystyön asiantuntijoita. Opinnäytetyössä koottiin myös kansainvälisistä tutkimuksista käyttäytymisen alkulähteisiin tehokkaasti vaikuttavia tekniikoita ja verrattiin niitä tehdyn kyselytutkimuksen tuloksiin. Tutkimuksessa oli mukana kvalitatiivinen osio, jossa selvitettiin käyttäytymismuutostekniikoihin liittyviä koulutustoiveita.
Tutkimuksen mukaan Essoten elintapaohjaajat käyttävät tutkitusti vaikuttavia käyttäytymismuutostekniikoita ohjaustyössään. Käytetyimmät tekniikat liittyivät tiedon antamiseen käyttäytymisen terveydellisistä seurauksista, tavoitteiden asettamiseen sekä ongelmanratkaisuun. Tuloksista ilmeni, että panostamalla lisää omaseurannan tekniikoiden käyttöön ja yhdistämällä ne tavoitteiden asettamisen tekniikoihin voitaisiin mahdollisesti parantaa vaikuttavuutta entisestään. Lisäksi motivaatioon tehokkaasti vaikuttavien tekniikoiden käyttöä voitaisiin kehittää. Vastaajien mainitsemat koulutustarpeet olivat melko vähäisiä, mutta koulutusten toivottiin olevan mahdollisimman konkreettisia. Tutkimuksessa nousi esille myös se, että kokeneemmat elintapaohjaajat käyttivät hyväksi todettuja tekniikoita vähemmän kokeneita kollegoita useammin, joten kokeneiden asiantuntemuksen hyödyntäminen verkoston sisäisissä koulutuksissa käytännönläheisesti voisi täyttää koulutustoiveita ja -tarpeita.