Lyhytaikaisen laitoshoidon vaikutus toimintakykyyn
Kanerva, Marjo; Salminen, Nina; Villman, Mari (2011)
Kanerva, Marjo
Salminen, Nina
Villman, Mari
Turun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111614621
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111614621
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa lyhytaikaisen laitoshoidon vaikutusta asiakkaan toimintakykyyn. Tavoitteena on pidentää heidän kotona pärjäämistään ja siirtää pysyvän laitoshoidon tarvetta. Opinnäytetyö tehtiin Raision kaupungin sosiaali- ja terveyskeskuksen kanssa yhteisessä hankkeessa, joka kulkee nimellä tuloksellisuushanke. Hanke tähtää lyhytaikaisessa laitoshoidossa annettavan hoidon ja hoivan kehittymiseen asiakkaiden toimintakykyä edistäväksi.
Tutkimuksen aineiston keruumenetelmänä käytettiin Barthelin -indeksistä muokattua strukturoitua haastattelulomaketta, jota muokattiin yhdessä Raision kaupungin kuntoutusosaston fysioterapeutin Maarion Karpin kanssa. Tieto kerättiin haastattelemalla kuntoutujaa ja omaisia. Kivun mittaamiseen käytettiin visuaalianalogiasteikkoa eli VAS- mittaria.
Tutkittavat kuntoutujat valitsi Raision kaupungin SAS- hoitaja ja muistihoitaja. Muistihoitaja otti tutkittavien omaishoitajiin yhteyttä ja kysyi halukkuutta osallistua tutkimukseen. Tutkimukseen osallistuviin kanssa sovittiin aika alkumittausten tekemiseen. Alkumittaukset tehtiin kuntoutujien kotona, yhdelle asiakkkaalle mittaus tehtiin intervalliosastolla. Tutkimus tehtiin kuudelle omaishoidon piirissä olevalle sekä kahdelle muulle lyhytaikaisessa laitoshoidossa säännöllisesti käyvälle ikääntyvälle.
Kuntoutujat kävivät intervallijaksolla noin kerran kuussa yhden viikon ajan. Kuntoutujat suorittivat heille laadittua ohjelmaa hoitajien avustuksella intervallijakson aikana. Noin neljän kuukauden seurantajakson jälkeen tehtiin loppumittaus joka oli samanlainen kuin alkumittaus.
Mittauksissa todettiin asiakkaiden tarvitsevan apua eniten pukeutumisessa ja wc-käyntien yhteydessä. Myös ruokailussa ja peseytymisessä tarvittiin apua. Itsenäisesti asiakkaat kokivat selviytyvänsä asennonvaihdoissa, liikkumisessa sekä siirtymisissä. Asiakkaiden toimintakyvyssä ei alku- ja loppumittauksia vertaillessa ollut havaittavissa suurta muutosta. Kivun kokemista mitattaessa havaittiin, että asiakkaat tunsivat vähemmän kipua loppumittauksissa
Koska lyhytaikaista laitoshoitoa ja sen vaikutuksia toimintakykyyn on tutkittu vähän, voisikin jatkotutkimuksissa seurantajakso olla pidempi ja mittari herkempi mittaamaan pieniäkin fyysisiä toimintakyvyn muutoksia.
Tutkimuksen aineiston keruumenetelmänä käytettiin Barthelin -indeksistä muokattua strukturoitua haastattelulomaketta, jota muokattiin yhdessä Raision kaupungin kuntoutusosaston fysioterapeutin Maarion Karpin kanssa. Tieto kerättiin haastattelemalla kuntoutujaa ja omaisia. Kivun mittaamiseen käytettiin visuaalianalogiasteikkoa eli VAS- mittaria.
Tutkittavat kuntoutujat valitsi Raision kaupungin SAS- hoitaja ja muistihoitaja. Muistihoitaja otti tutkittavien omaishoitajiin yhteyttä ja kysyi halukkuutta osallistua tutkimukseen. Tutkimukseen osallistuviin kanssa sovittiin aika alkumittausten tekemiseen. Alkumittaukset tehtiin kuntoutujien kotona, yhdelle asiakkkaalle mittaus tehtiin intervalliosastolla. Tutkimus tehtiin kuudelle omaishoidon piirissä olevalle sekä kahdelle muulle lyhytaikaisessa laitoshoidossa säännöllisesti käyvälle ikääntyvälle.
Kuntoutujat kävivät intervallijaksolla noin kerran kuussa yhden viikon ajan. Kuntoutujat suorittivat heille laadittua ohjelmaa hoitajien avustuksella intervallijakson aikana. Noin neljän kuukauden seurantajakson jälkeen tehtiin loppumittaus joka oli samanlainen kuin alkumittaus.
Mittauksissa todettiin asiakkaiden tarvitsevan apua eniten pukeutumisessa ja wc-käyntien yhteydessä. Myös ruokailussa ja peseytymisessä tarvittiin apua. Itsenäisesti asiakkaat kokivat selviytyvänsä asennonvaihdoissa, liikkumisessa sekä siirtymisissä. Asiakkaiden toimintakyvyssä ei alku- ja loppumittauksia vertaillessa ollut havaittavissa suurta muutosta. Kivun kokemista mitattaessa havaittiin, että asiakkaat tunsivat vähemmän kipua loppumittauksissa
Koska lyhytaikaista laitoshoitoa ja sen vaikutuksia toimintakykyyn on tutkittu vähän, voisikin jatkotutkimuksissa seurantajakso olla pidempi ja mittari herkempi mittaamaan pieniäkin fyysisiä toimintakyvyn muutoksia.