Lyhytaikaisen laitoshoidon vaikutus toimintakykyyn

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa lyhytaikaisen laitoshoidon vaikutusta asiakkaan toimintakykyyn. Tavoitteena on pidentää heidän kotona pärjäämistään ja siirtää pysyvän laitoshoidon tarvetta. Opinnäytetyö tehtiin Raision kaupungin sosiaali- ja terveyskeskuksen kanssa yhteisessä hankkeessa, joka kulkee nimellä tuloksellisuushanke. Hanke tähtää lyhytaikaisessa laitoshoidossa annettavan hoidon ja hoivan kehittymiseen asiakkaiden toimintakykyä edistäväksi. Tutkimuksen aineiston keruumenetelmänä käytettiin Barthelin -indeksistä muokattua strukturoitua haastattelulomaketta, jota muokattiin yhdessä Raision kaupungin kuntoutusosaston fysioterapeutin Maarion Karpin kanssa. Tieto kerättiin haastattelemalla kuntoutujaa ja omaisia. Kivun mittaamiseen käytettiin visuaalianalogiasteikkoa eli VAS- mittaria. Tutkittavat kuntoutujat valitsi Raision kaupungin SAS- hoitaja ja muistihoitaja. Muistihoitaja otti tutkittavien omaishoitajiin yhteyttä ja kysyi halukkuutta osallistua tutkimukseen. Tutkimukseen osallistuviin kanssa sovittiin aika alkumittausten tekemiseen. Alkumittaukset tehtiin kuntoutujien kotona, yhdelle asiakkkaalle mittaus tehtiin intervalliosastolla. Tutkimus tehtiin kuudelle omaishoidon piirissä olevalle sekä kahdelle muulle lyhytaikaisessa laitoshoidossa säännöllisesti käyvälle ikääntyvälle. Kuntoutujat kävivät intervallijaksolla noin kerran kuussa yhden viikon ajan. Kuntoutujat suorittivat heille laadittua ohjelmaa hoitajien avustuksella intervallijakson aikana. Noin neljän kuukauden seurantajakson jälkeen tehtiin loppumittaus joka oli samanlainen kuin alkumittaus. Mittauksissa todettiin asiakkaiden tarvitsevan apua eniten pukeutumisessa ja wc-käyntien yhteydessä. Myös ruokailussa ja peseytymisessä tarvittiin apua. Itsenäisesti asiakkaat kokivat selviytyvänsä asennonvaihdoissa, liikkumisessa sekä siirtymisissä. Asiakkaiden toimintakyvyssä ei alku- ja loppumittauksia vertaillessa ollut havaittavissa suurta muutosta. Kivun kokemista mitattaessa havaittiin, että asiakkaat tunsivat vähemmän kipua loppumittauksissa Koska lyhytaikaista laitoshoitoa ja sen vaikutuksia toimintakykyyn on tutkittu vähän, voisikin jatkotutkimuksissa seurantajakso olla pidempi ja mittari herkempi mittaamaan pieniäkin fyysisiä toimintakyvyn muutoksia.

The purpose of this study was to identify the impact of short-term institutionalization for the elderly people’s functional capacity. The aim is to extend their possibilities to live at home longer, and to reduce and delay the need for institutionalization. This study was done in co-operation with the Raisio city’s social and healthcare center, in a joint project called the Effectiveness project. The survey data was collected by utilizing a Barth Living index with a structured interview form, which was modified together with the City of Raisio rehabilitation unit physiotherapist Maarion Karp. The information was gathered by interviewing both the patients and their caregivers. The pain was measured by visualanalogscale (VAS). The rehabilitants were chosen by the city of Raisio nurses. The memory manager contacted the caregivers of selected clients and asked about their willingness to participate in this research. With those who participated in the study, a time for the initial measurements were agreed upon. Initial measurements were mostly carried out at client’s home, one measurement was taken at the interval department. The study was conducted to six clients with caregivers and two other elderly clients who attend short-term care on a regular basis.Rehabilitators went to the interval period approximately once a month for one week. Rehabilitators carried out a program tailored to them with nurses’ assistance during the interval period. After approximately four months of follow-up period a final measurement was made that was similar to the initial survey. The clients’ functional capacity measurements revealed that help was required most frequently while getting dressed and with toilet visits. Also some assistance was required with eating and washing activities. The clients felt self sufficient with changing positions from seated to standing as well as with moving between different positions. There were no detectable major changes while comparing the initial and final measurements. The clients’ fears of falling and pain intensity were measured with the aid of VAS-techniques. There were no changes in the fear of falling between the initial and final measurements, while the amount of pain intensity was reduced during this project. In the future research could measure with longer follow up period.