OSALLISUUDEN MAHDOLLISUUDET VARHAISKASVATUKSESSA Varhaiskasvattajien kokemuksia lasten osallisuuden mahdollisuuksista ja osallisuutta lisäävistä menetelmistä

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää ristiinalaisen varhaiskasvatusyksikön varhaiskasvattajien kokemuksia lasten osallisuuden mahdollisuuksista ja osallisuutta lisäävistä menetelmistä ja tuottaa tietoa, jonka avulla varhaiskasvatusta voidaan kehittää lapsen osallisuutta tukevaksi. Teoreettisina perusteina käytettiin varhaiskasvatusta koskevia lakeja, osallisuuden malleja, tutkimuksia ja muita ajankohtaisia lähteitä. Näkökulmina korostuvat varhaiskasvatus osana lapsiperheiden tukijärjestelmää ja osallisuuden rakentaminen varhaiskasvatukseen. Opinnäytetyö on pääosin kvantitatiivinen tutkimus, johon aineisto kerättiin Webropol-kyselynä. Tilastollisin menetelmin analysoinnissa vastaukset luokiteltiin ensin ryhmiin ja mitta-asteikosta muodostui summamuuttujia. Avoimissa kysymyksissä laadullisen aineiston analyysi toi aineistosta esille uutta tietoa ja selkeytti tutkittavaa asiaa.

Tutkimustulokset osoittavat osallisuuden toteutuvan varhaiskasvatuksessa. Osallisuutta edistetään perehtymällä asiakirjoihin, lakeihin ja sopimuksiin, jotka varhaiskasvatusorganisaation kanssa velvoittavat osallisuuden tukemiseen. Osallisuuden tukeminen hoitopäivän aikana koetaan mahdolliseksi ja sitä edistetään käytännöillä, jotka mahdollistavat tasapainoisen kasvun, kehityksen ja oppimisen. Kasvatuskumppanuuden, ryhmien ja vuorovaikutuksen rakentamisen sekä arkisten käytäntöjen nähdään edistävän osallisuutta. Varhaiskasvattajat tiedostavat varhaiskasvatusorganisaation edellyttävän lapsien ja vanhempien mukaan ottamista toimintaa koskevaan päätöksentekoon. Varhaiskasvattajat kokevat rakenteiden myös mahdollistavan mukaan ottamisen. Mukaan ottamisessa toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen ilmenee eroavaisuutta. Valtaa ollaan valmiita jakamaan lasten kanssa arkipäivän asioissa, mutta se näyttäytyy eritasoisesti eri toiminnoissa. Vanhempien osallisuus näkyy vanhempainiltoina ja yksilöllisinä keskusteluina.

Tutkimustulokset osoittavat varhaiskasvattajilla olevan lapsilähtöinen kasvatusajattelu. Näkemyseroja esiintyy siitä, miten osallisuutta tukevat mallit parantavat lapsen asemaa ja hyvinvointia. Monitieteisyyden ja -ammatillisuuden nähdään edistävän työn laatua. Tietoa osallisuuden tukemisesta koetaan saavan koulutuksista ja moniammatillisesta yhteistyöstä. Varhaiskasvattajat eivät koe omaavansa yhtenäistä näkemystä pedagogisista ratkaisuista, joilla osallisuutta edistetään. Osallisuus ei juuri ole esillä ja ryhmien välillä on eroja osallisuuden sisällössä, eikä toisten toimintatavoista tiedetä. Mahdollisuuksia nähdään olevan paljon, jos henkilöstöä koulutetetaan ja sitoutetaan. Jotta osallisuuden mallit voivat nousta selkeästi esille ja toimia työmenetelmänä osallisuuden käyttötapoja, hyötyjä, esteitä ja mahdollisuuksia on tutkittava enemmän. Samassa yksikössä toteutettava jatkotutkimus lasten ja vanhempien kokemuksista osallisuuden mahdollisuuksista ja osallisuutta lisäävistä menetelmistä täydentäisi kuvaa osallisuuden toteutumisesta varhaiskasvatuksessa.