"Ei tuntunut miltään, ei tuntunut omalta tai mittään" - Äitien kokemuksia ilottomasta äitiydestä
Ikäheimonen, Eeva; Knuutila, Reetta (2011)
Ikäheimonen, Eeva
Knuutila, Reetta
Tampereen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111614618
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111614618
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä on kuvattu, millaista äitiyden kokemus on äitien näkökulmasta silloin, kun se ei vastaa odotuksia ja ole tyydyttävää. Tätä kokemusta kutsutaan työssä ilottomaksi äitiydeksi. Työn tehtävänä on selvittää, miten iloton äitiys näkyy perheen arjessa ja miten se vaikuttaa perheen sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Työssä on myös kartoitettu, millaista tukea äidit ovat kaivanneet ja mistä he sitä olisivat halunneet saada.
Opinnäytetyössä on käytetty kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen aineisto on kerätty Internetin eri keskustelupalstoille laitetulla kyselyllä, johon äidit ovat voineet vapaamuotoisesti vastata. Kyselyllä on pyritty tavoittamaan alle 3-vuotiaiden lasten äitejä, joilla ei ole ennen tai jälkeen synnytyksen ollut mielenterveydellisiä ongelmia. Teoreettisessa viitekehyksessä on kerrottu normaaleista raskaus- ja lapsivuodeaikaan liittyvistä psyykkisistä ja sosiaalisista muutoksista sekä erilaisista häiriöiksi luokiteltavista tilanteista, kuten synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Tutkimustulosten mukaan monet erilaiset äitiin, vauvaan tai äidin tukiverkostoon liittyvät tekijät voivat vaikuttaa äitiyden kokemiseen epätyydyttävänä. Johtopäätösten mukaan merkittäviä ilottomuudelle altistavia tekijöitä ovat perheeltä puuttuva sosiaalinen tukiverkosto, äitien yksinäisyys sekä vauvan vaativuus. Vauvan vaativuus tulee ilmi erilaisina ongelmina imetyksessä ja vauvan sairastaessa erilaisia sairauksia, kuten koliikkia. Äidit ovat tyytymättömiä elämäntilanteeseensa ja kaipaisivat tukea ja ohjausta arjen ongelmatilanteisiin terveydenhuollon ammattilaisilta, lähinnä neuvolalta.
Erityistä huomiota vauvan syntymän jälkeisillä neuvolakäynneillä tulisi kohdistaa äidin psyykkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen. Lisäksi synnytyssairaalassa tulisi kiinnittää huomiota, että synnytyksen jälkeinen keskustelu on varmasti käyty äidin kanssa läpi, sillä äidit kokevat sen tärkeänä. Koska ilottomuus tutkimustulosten perusteella vaikuttaa kokonaisvaltaisesti äidin ja perheen hyvinvointiin, olisikin hyvä tutkia sen vaikutusta myös vauvan ja isän hyvinvointiin. Isien masennuksesta ja alakuloisuudesta on toistaiseksi vain vähän tutkittua tietoa.
Opinnäytetyössä on käytetty kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen aineisto on kerätty Internetin eri keskustelupalstoille laitetulla kyselyllä, johon äidit ovat voineet vapaamuotoisesti vastata. Kyselyllä on pyritty tavoittamaan alle 3-vuotiaiden lasten äitejä, joilla ei ole ennen tai jälkeen synnytyksen ollut mielenterveydellisiä ongelmia. Teoreettisessa viitekehyksessä on kerrottu normaaleista raskaus- ja lapsivuodeaikaan liittyvistä psyykkisistä ja sosiaalisista muutoksista sekä erilaisista häiriöiksi luokiteltavista tilanteista, kuten synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Tutkimustulosten mukaan monet erilaiset äitiin, vauvaan tai äidin tukiverkostoon liittyvät tekijät voivat vaikuttaa äitiyden kokemiseen epätyydyttävänä. Johtopäätösten mukaan merkittäviä ilottomuudelle altistavia tekijöitä ovat perheeltä puuttuva sosiaalinen tukiverkosto, äitien yksinäisyys sekä vauvan vaativuus. Vauvan vaativuus tulee ilmi erilaisina ongelmina imetyksessä ja vauvan sairastaessa erilaisia sairauksia, kuten koliikkia. Äidit ovat tyytymättömiä elämäntilanteeseensa ja kaipaisivat tukea ja ohjausta arjen ongelmatilanteisiin terveydenhuollon ammattilaisilta, lähinnä neuvolalta.
Erityistä huomiota vauvan syntymän jälkeisillä neuvolakäynneillä tulisi kohdistaa äidin psyykkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen. Lisäksi synnytyssairaalassa tulisi kiinnittää huomiota, että synnytyksen jälkeinen keskustelu on varmasti käyty äidin kanssa läpi, sillä äidit kokevat sen tärkeänä. Koska ilottomuus tutkimustulosten perusteella vaikuttaa kokonaisvaltaisesti äidin ja perheen hyvinvointiin, olisikin hyvä tutkia sen vaikutusta myös vauvan ja isän hyvinvointiin. Isien masennuksesta ja alakuloisuudesta on toistaiseksi vain vähän tutkittua tietoa.