Tiedonkulun vaikutukset lääkehoitoon kotihoidossa
Pärnänen, Susanne; Rahkonen, Taru (2020)
Pärnänen, Susanne
Rahkonen, Taru
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020110922417
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020110922417
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata erään kunnan kotihoidon lääkehoitoon liittyvää tiedonkulkua ja tiedonkulun vaikutuksia lääkehoitoon. Työn tavoitteena oli löytää kotihoidossa työskenteleville keinoja kehittää tiedonkulkua ja siten ennaltaehkäistä tiedonkulun ongelmista johtuvia lääkityspoikkeamia ja edistää lääketurvallisuutta. Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää ja teemahaastatteluin kerättyä aineistoa käsiteltiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä apuna käyttäen.
Haastatteluilla kartoitettiin aluksi kotihoidon työntekijöiden toteuttamaa tiedonkulkua ja selvitettiin heidän kokemuksiaan tiedonkulusta ja sen vaikutuksista lääkehoitoon. Tutkimuksesta ilmeni, että kotihoidossa päivittäin vaihtuvat työskentelyolosuhteet asettavat tiedonkululle haasteita, mutta teknologian kehitys on tuonut myös siihen helpotusta. Sähköisen viestinnän yleistyttyä moni koki työn nopeutuneen ja helpottuneen. Moni haastateltu työntekijä koki tiedonkulun toimivaksi. Haastatteluissa korostui työntekijän oma vastuu ja rooli osana tiedonkulkua. Kehityskohdiksi haastattelujen pohjalta nousi hoitajien toimintaan, tiedon välitykseen, johtamiseen ja päätöksentekoon, potilastietojen ajantasaisuuteen ja lääkityspoikkeamien käsittelyyn liittyviä asioita.
Työn tuloksia voidaan sellaisenaan hyödyntää haastatellun työyksikön toiminnan kehittämisessä. Hoitajien toiminnan kehittämisessä tulisi kiinnittää huomiota hyvään työilmapiiriin, jotta jokaisella olisi rohkeutta tuoda asioita ja ongelmakohtia esille. Suullista viestintää ei pidä pyrkiä vähentämään, vaan entistäkin tiiviimpi yhteistyö myös lääkärin kanssa voisi helpottaa kentällä työskenteleviä hoitajia. Tiedonvälitystä kentällä olisi mahdollista kehittää lisäämällä mobiilisovelluksen ja puhelinten saatavuutta kaikkien työntekijöiden kesken. Johdon tulisi pyrkiä yhtenäistämään toimintamalleja siten, että ristiriidat muun muassa viestintäkanavien ja -keinojen käytössä vähenisivät ja myös lääkitys-poikkeamia käsiteltäisiin työpaikalla selkeästi. Jatkossa olisi hyödyllistä tutkia kotihoidon palveluiden kunnallisia eroavaisuuksia ja etsiä keinoja yhtenäistää tiedonkulkua ja tiedonkulun kanavia eri toimijoiden välillä.
Haastatteluilla kartoitettiin aluksi kotihoidon työntekijöiden toteuttamaa tiedonkulkua ja selvitettiin heidän kokemuksiaan tiedonkulusta ja sen vaikutuksista lääkehoitoon. Tutkimuksesta ilmeni, että kotihoidossa päivittäin vaihtuvat työskentelyolosuhteet asettavat tiedonkululle haasteita, mutta teknologian kehitys on tuonut myös siihen helpotusta. Sähköisen viestinnän yleistyttyä moni koki työn nopeutuneen ja helpottuneen. Moni haastateltu työntekijä koki tiedonkulun toimivaksi. Haastatteluissa korostui työntekijän oma vastuu ja rooli osana tiedonkulkua. Kehityskohdiksi haastattelujen pohjalta nousi hoitajien toimintaan, tiedon välitykseen, johtamiseen ja päätöksentekoon, potilastietojen ajantasaisuuteen ja lääkityspoikkeamien käsittelyyn liittyviä asioita.
Työn tuloksia voidaan sellaisenaan hyödyntää haastatellun työyksikön toiminnan kehittämisessä. Hoitajien toiminnan kehittämisessä tulisi kiinnittää huomiota hyvään työilmapiiriin, jotta jokaisella olisi rohkeutta tuoda asioita ja ongelmakohtia esille. Suullista viestintää ei pidä pyrkiä vähentämään, vaan entistäkin tiiviimpi yhteistyö myös lääkärin kanssa voisi helpottaa kentällä työskenteleviä hoitajia. Tiedonvälitystä kentällä olisi mahdollista kehittää lisäämällä mobiilisovelluksen ja puhelinten saatavuutta kaikkien työntekijöiden kesken. Johdon tulisi pyrkiä yhtenäistämään toimintamalleja siten, että ristiriidat muun muassa viestintäkanavien ja -keinojen käytössä vähenisivät ja myös lääkitys-poikkeamia käsiteltäisiin työpaikalla selkeästi. Jatkossa olisi hyödyllistä tutkia kotihoidon palveluiden kunnallisia eroavaisuuksia ja etsiä keinoja yhtenäistää tiedonkulkua ja tiedonkulun kanavia eri toimijoiden välillä.