Fysioterapeutin rooli junioripesäpallojoukkueessa : systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Pahkamäki, Janni; Riikonen, Heidi (2020)
Pahkamäki, Janni
Riikonen, Heidi
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020110922426
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020110922426
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa pesäpalloseuroille junioripesäpalloilijoiden yleisimmistä urheiluvammoista ja niiden ennaltaehkäisystä sekä fysioterapian mahdollisuuksista osana valmennusta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota aikaisemmin tehtyjen tutkimusten pohjalta tietoa junioripesäpallon urheiluvammoista ja niiden ennaltaehkäisystä.
Opinnäytetyö toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Pesäpallon puutteellisen tutkimusnäytön vuoksi opinnäytetyössä hyödynnettiin baseballin parissa tehtyjä tutkimuksia. Tutkimuksia haettiin erilaisista tietokannoista. Tutkimuskysymysten pohjalta muodostettuja hakusanoja jouduttiin muokkaamaan tulosten vähyyden vuoksi useaan otteeseen. Koska junioreiden parissa tehtyjä tutkimuksia ei ollut riittävästi, mukaan otettiin tutkimuksia myös aikuisten sarjatasolta. Tutkimukset valittiin sisäänottokriteereiden mukaisesti ja lopulliseen sisältöanalyysiin valikoitui seitsemän tutkimusta. Tukena kirjallisuuskatsaukselle teetettiin kysely lähialueen junioripesäpallovalmentajille harjoitusmääristä ja pelaajien urheiluvammoista sekä haastateltiin pesäpallon parissa toimivaa urheilufysioterapeuttia.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta fysioterapeutin ymmärryksen lapsen fyysisestä kehityksestä toimivan perustana vammojen ennaltaehkäisylle, suorituskyvyn lisäämiselle ja optimaalisen harjoittelun suunnittelulle. Vammojen ennaltaehkäisyssä tulee ottaa huomioon pelaajan ikä, pelipaikka, aikaisemmat vammat ja fyysiset ominaisuudet. Tutkimuksen keskeisiksi tuloksiksi nousivat junioripelaajien rasitusvammojen kohdistuminen usein luisiin rakenteisiin. Optimaalisella harjoittelukuormalla sekä voima- ja liikkuvuusharjoittelulla on todettu olevan ennaltaehkäisevä vaikutus vammojen syntyyn. Johtopäätöksenä voidaan olettaa, että fysioterapeutin ja valmentajan yhteistyössä valmentajalla jäisi enemmän aikaa joukkueen valmentamiseen, kun taas fysioterapeutti pystyisi syventymään pelaajien yksilölliseen harjoitteluun ja tarpeisiin. Tämän kaltainen yhteistyö hyödyttäisi urheilijoita ja urheiluseuraa sekä fysioterapeuttien työllistymistä pesäpallon pariin.
Opinnäytetyö toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Pesäpallon puutteellisen tutkimusnäytön vuoksi opinnäytetyössä hyödynnettiin baseballin parissa tehtyjä tutkimuksia. Tutkimuksia haettiin erilaisista tietokannoista. Tutkimuskysymysten pohjalta muodostettuja hakusanoja jouduttiin muokkaamaan tulosten vähyyden vuoksi useaan otteeseen. Koska junioreiden parissa tehtyjä tutkimuksia ei ollut riittävästi, mukaan otettiin tutkimuksia myös aikuisten sarjatasolta. Tutkimukset valittiin sisäänottokriteereiden mukaisesti ja lopulliseen sisältöanalyysiin valikoitui seitsemän tutkimusta. Tukena kirjallisuuskatsaukselle teetettiin kysely lähialueen junioripesäpallovalmentajille harjoitusmääristä ja pelaajien urheiluvammoista sekä haastateltiin pesäpallon parissa toimivaa urheilufysioterapeuttia.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta fysioterapeutin ymmärryksen lapsen fyysisestä kehityksestä toimivan perustana vammojen ennaltaehkäisylle, suorituskyvyn lisäämiselle ja optimaalisen harjoittelun suunnittelulle. Vammojen ennaltaehkäisyssä tulee ottaa huomioon pelaajan ikä, pelipaikka, aikaisemmat vammat ja fyysiset ominaisuudet. Tutkimuksen keskeisiksi tuloksiksi nousivat junioripelaajien rasitusvammojen kohdistuminen usein luisiin rakenteisiin. Optimaalisella harjoittelukuormalla sekä voima- ja liikkuvuusharjoittelulla on todettu olevan ennaltaehkäisevä vaikutus vammojen syntyyn. Johtopäätöksenä voidaan olettaa, että fysioterapeutin ja valmentajan yhteistyössä valmentajalla jäisi enemmän aikaa joukkueen valmentamiseen, kun taas fysioterapeutti pystyisi syventymään pelaajien yksilölliseen harjoitteluun ja tarpeisiin. Tämän kaltainen yhteistyö hyödyttäisi urheilijoita ja urheiluseuraa sekä fysioterapeuttien työllistymistä pesäpallon pariin.