Fysioterapeutin rooli junioripesäpallojoukkueessa : systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa pesäpalloseuroille junioripesäpalloilijoiden yleisimmistä urheiluvammoista ja niiden ennaltaehkäisystä sekä fysioterapian mahdollisuuksista osana valmennusta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota aikaisemmin tehtyjen tutkimusten pohjalta tietoa junioripesäpallon urheiluvammoista ja niiden ennaltaehkäisystä.

Opinnäytetyö toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Pesäpallon puutteellisen tutkimusnäytön vuoksi opinnäytetyössä hyödynnettiin baseballin parissa tehtyjä tutkimuksia. Tutkimuksia haettiin erilaisista tietokannoista. Tutkimuskysymysten pohjalta muodostettuja hakusanoja jouduttiin muokkaamaan tulosten vähyyden vuoksi useaan otteeseen. Koska junioreiden parissa tehtyjä tutkimuksia ei ollut riittävästi, mukaan otettiin tutkimuksia myös aikuisten sarjatasolta. Tutkimukset valittiin sisäänottokriteereiden mukaisesti ja lopulliseen sisältöanalyysiin valikoitui seitsemän tutkimusta. Tukena kirjallisuuskatsaukselle teetettiin kysely lähialueen junioripesäpallovalmentajille harjoitusmääristä ja pelaajien urheiluvammoista sekä haastateltiin pesäpallon parissa toimivaa urheilufysioterapeuttia.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta fysioterapeutin ymmärryksen lapsen fyysisestä kehityksestä toimivan perustana vammojen ennaltaehkäisylle, suorituskyvyn lisäämiselle ja optimaalisen harjoittelun suunnittelulle. Vammojen ennaltaehkäisyssä tulee ottaa huomioon pelaajan ikä, pelipaikka, aikaisemmat vammat ja fyysiset ominaisuudet. Tutkimuksen keskeisiksi tuloksiksi nousivat junioripelaajien rasitusvammojen kohdistuminen usein luisiin rakenteisiin. Optimaalisella harjoittelukuormalla sekä voima- ja liikkuvuusharjoittelulla on todettu olevan ennaltaehkäisevä vaikutus vammojen syntyyn. Johtopäätöksenä voidaan olettaa, että fysioterapeutin ja valmentajan yhteistyössä valmentajalla jäisi enemmän aikaa joukkueen valmentamiseen, kun taas fysioterapeutti pystyisi syventymään pelaajien yksilölliseen harjoitteluun ja tarpeisiin. Tämän kaltainen yhteistyö hyödyttäisi urheilijoita ja urheiluseuraa sekä fysioterapeuttien työllistymistä pesäpallon pariin.

The aim of this study was to provide Finnish baseball teams with information about the most common sport injuries among youth players, injury prevention and the possibilities of having physiotherapy as part of training.

This study was conducted as a systematic literature review. Existing research on Finnish baseball being somewhat limited, researches concerning baseball were utilised. A total of seven researches were selected for the final analysis. To complement the review an inquiry was conducted among youth coaches of Finnishbaseball teams. Besides, an interview was conducted with a sports physiotherapist working in the Finnish baseball field.

The location of the injuries is affected by the age of the player and the position they play in. It was found that the injuries of the youth players were often stress injuries affecting the bones. Optimizing the amount of practice, and adding some strength and mobility exercises have been found to prevent injuries.

This study shows that physiotherapists’ knowledge about a child’s physical development is important in preventing injuries, boosting performance and planning optimal training. As a conclusion, it can be assumed that if physiotherapists and coaches worked together, the coaches would have more time to actually coach while physiotherapists could focus on the players individual needs. Co-operation like this would be beneficial for all parties.