Nuoren urheilijan biopsykososiaalinen kuormitus : kartoittava tapaustutkimus 13-15-vuotiaiden kilpatason naishiihtäjien kuormitustilan tunnistamisesta ja säätelystä.

Abstract

Nuorten urheilijoiden liiallinen biopsykososiaalinen kuormittuneisuus sekä drop-out-ilmiö ovat nykypäivän kilpaurheilussa merkittäviä ongelmia, joihin puuttuminen on kuitenkin vähäistä. Tutkimusten mukaan urheilevien nuorten vammariski on merkittävästi kohonnut verrattuna muihin saman ikäisiin nuoriin – hiihtäjillä todettuja urheiluvammoja on kuudenneksi eniten.

Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa 13–15-vuotiaiden naiskilpahiihtäjien palautumisen tasosta ja sen suhteesta subjektiiviseen arvioon, sekä heidän omista keinoistaan kuormittumisensa tunnistamisessa ja säätelyssä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää urheilevien nuorten keinoja itse tunnistaa sekä säädellä omaa kuormittumistaan. Tutkimusongelmina olivat seuraavat: mitä tulee huomioida nuoren urheilijan kuormittamisessa, onko tutkittavilla havaittavissa alipalautumista, miten he tunnistavat omaa kuormitustilaansa sekä mitä keinoja heillä on palautumisensa tehostamiseksi.

Opinnäytetyö toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa hyödynnettiin menetelmätriangulaatiota. Tutkimusmenetelminä olivat puolistrukturoitu haastattelu ennen mittauksia, viisipäiväinen Firstbeat-hyvinvointianalyysi sekä analyysin tuloksia tarkentava ja tutkittavan subjektiivista näkemystä esille tuova päiväkirja. Opinnäytetyön tutkimusjoukko koostui kahdesta 13-vuotiaasta naiskilpahiihtäjästä.

Opinnäytetyön tulokset antavat viitteitä siitä, että nuorten urheilijoiden liiallinen kuormittuneisuus olisi todellinen ongelma, johon on puututtava. Palautuminen on laadultaan erinomaista, mutta sen määrä on aivan liian vähäistä. Nuorten subjektiiviset kokemukset omasta kuormittuneisuudestaan ja palautumisestaan ovat vahvassa ristiriidassa fysiologisen kuormitustilan kanssa. Opinnäytetyön johtopäätöksissä todettiin, että aktiiviseen palautumiseen sekä kaikkien elämän osa-alueiden yhteiskuormittavuuteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota nuorten urheilijoiden kohdalla. Jatkossa nuorten kykyä tunnistaa sekä säädellä omaa kuormitustaan tulisi tukea seuratasolta asti, jotta tulevaisuudessa voitaisiin ehkäistä ylikuormittumista ja loukkaantumisia parhaalla mahdollisella tavalla.

The purpose of this study was to explore the identification and regulation of biopsychosocial strain in youth athletes. This study aimed to collect information in collaboration with Tampereen Pyrintö on the biopsychosocial level of strain of female cross-country skiers aged 13 to 15 and to compare these results to their subjective experiences of relative strain. In addition, the means which the subjects use to identify and modify their state of load were established to better understand the phenomenon at hand.

The study was conducted as an exploratory case-study utilising the triangulation method. The data were collected from two clinical trial subjects by means of a semi-structured interview, a five-day-long Firstbeat Lifestyle Assesment with entries in a logbook on the days of the measurements.

The results showed that the subjects did not recognise their current state of load properly nor did they have adequate measures to regulate it. The subjective experiences of the state of load were inconsistent with the physiological data from the Firstbeat Lifestyle Assessment.

The findings imply that there is a substantial need for supplementary education in sports clubs addressing youth athletes’ means of identifying and regulating their state of load. Further studies are required to clarify which methods of recognising and regulating strain are the most efficient among youth athletes. Furthermore, it is crucial for coaches and parents to encourage youth athletes to share their experiences to decrease the risk of health problems associated with excessive strain.