Etätyön vaikutus hyvinvointiin asiantuntijatyössä

Abstract

Opinnäytetyöni on tutkimustyyppinen työ, jossa kvalitatiivisen haastattelututkimuksen avulla perehdytään siihen, miten etätyö vaikuttaa hyvinvointiin asiantuntijatyössä. Tämä on tutkimuksen pääongelma. Alaongelmina ovat etätyön vaikutukset työhyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin ja mielialaan, sekä selvittää mitkä asiat tukevat hyvinvointia etätyössä. Tutkimus rajataan koskemaan etätyön vaikutuksia hyvinvointiin asiantuntijatehtävissä työskentelevän työntekijän näkökulmasta katsottuna. Haastateltavien määrä on seitsemän henkilöä, eli tutkimus on melko suppea, mistä syystä se toteutetaan laadullisena tutkimuksena. Haastateltavat henkilöt valikoituivat lähipiiristäni, sillä perustein, että heillä on kokemusta etätyöskentelystä, joko ennen Covid-19 pandemian aiheuttamaa etätyön kasvua, tai juuri tämän pandemian aiheuttaman etätyön kasvun myötä. Opinnäytetyölläni ei ole toimeksiantajaa, mutta koska aihe on ajankohtainen ja etätyöskentelyn kasvu muuttaa työelämää tällä hetkellä nopeasti ja laajalla rintamalla, tutkimus on yleisesti hyödyllinen niin yksilöiden, yritysten kuin koko yhteiskunnan näkökulmasta. Kun aihetta tutkitaan, saadaan selville etätyöskentelyn hyviä vaikutuksia ja käytäntöjä, sekä pystytään vähentämään haittoja. Näin sekä yksilöiden, yritysten ja koko yhteiskunnan hyvinvointi ja tuottavuus kasvavat, mistä on aidosti hyötyä kaikille.

Opinnäytetyöraportin sisällysluettelo noudattaa perinteisen tutkielman rakennetta. Se etenee johdannon ja tavoitteiden kautta teoriaosuuteen. Sen jälkeen seuraa empiirinen osuus, jossa analysoidaan tutkimustulokset. Viimeisessä luvussa pohditaan tutkimuksen tuloksia ja tehdään johtopäätökset, kehitysehdotukset, jatkotutkimusehdotukset, ja pohditaan tutkimuksen luotettavuutta. Viimeisenä on koko opinnäytetyöprosessin ja oman oppimisen arviointi.

Tutkimuksen tuloksissa nousi esiin etätyön positiivinen vaikutus hyvinvointiin. Työmatkoista vapautuva aika lisäsi aikaa itselle, perheelle, liikunnalle ja levolle. Tämä tuki palautumista ja työn ja vapaa-ajan tasapainoa. Myös työteho kasvoi keskeytysten vähentyessä. Tämä lisäsi aikaansaamisen ja työn hallinnan tunnetta, mikä voimisti koettua työn imua. Tämä parantaa tuottavuutta. Myös haitallista stressiä koettiin vähemmän. Toisaalta etätyössä sosiaaliset kontaktit vähentyivät, ja etenkin epämuodollisen yhteydenpidon väheneminen aiheutti mielialan laskua. Myös työergonomia oli pääosin heikompi etätyössä.

Etätyön kasvaessa tulisi kiinnittää huomiota viestintään ja epämuodolliseen yhteydenpitoon. Myös itseohjautuvuutta ja etäjohtamista tulisi tukea, ja huomioida ergonomia paremmin myös kotitoimistolla. Jatkotutkimusehdotuksena ehdotetaan työajan hallinnan vaikutusta etätyössä, sekä etäjohtamisen ja työergonomian merkitystä etätyössä.