Työperäinen säteilyaltistus isotooppiyksikössä : etäisyyden ja väliaineen vaikutus annosnopeuteen

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa säteilyturvallisen työskentelyn merkityksestä isotooppiyksikössä ja tarkoituksena oli kuvailla väliaineen ja etäisyyden merkitystä annosnopeuteen ja säteilytyöntekijän vuotuisten annosrajojen täyttymiseen. Isotooppiyksiköissä tutkitaan ja hoidetaan sairauksia radioaktiivisilla lääkkeillä. Työntekijöille aiheutuu työstä säteilyaltistusta, kun he saattavat käyttökuntoon radioaktiivisia lääkkeitä ja ovat tekemisissä radioaktiivista lääkettä saaneiden potilaiden kanssa. Säteilysuojelulla pyritään minimoimaan työntekijöiden säteilyaltistusta ja säteilystä aiheutuvia haittoja. Tärkeimmät keinot suojautua ulkoiselta säteilyltä ovat aika, etäisyys ja väliaine.

Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena ja yhteistyökumppanina toimi Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin kuuluva Kuvantamiskeskus- ja apteekkiliikelaitos. Tutkimusaineisto kerättiin mittauksina, ja se koostui kahdesta erillisestä aineistosta: kuvantamistilanteisiin liittyvästä mittausaineistosta ja ruiskumittausaineistosta. Kummassakin osassa tutkittavana isotooppina oli teknetium-99m.

Tulosten perusteella etäisyydellä on suuri vaikutus annosnopeuteen radioaktiivista lääkettä saaneiden potilaiden lähellä. Etäisyyden kasvaessa 0,25 metristä 0,50 metriin annosnopeus pieneni yli 50 %. Etäisyyden kasvaessa 2 metriin annosnopeus pieneni noin 90 %. Käsiteltäessä radioaktiivista ainetta sisältäviä ruiskuja suojan käyttö pienensi annosnopeuden keskimäärin 1 prosenttiin alkuperäisestä. Etäisyyden kasvattaminen (1 cm --> 20 cm) ruiskuun pienensi annosnopeutta keskimäärin 66 % ilman suojaa ja 64 % suojan kanssa.

Työn tulosten perusteella voidaan todeta, että jokainen työntekijä pystyy itse vaikuttamaan merkittävästi säteilyannokseensa. Radioaktiivista lääkettä saaneisiin potilaisiin tulisi kasvattaa etäisyyttä aina kun mahdollista. Radioaktiivista ainetta sisältäviä ruiskuja ei tulisi käsitellä ilman asianmukaisia suojia ja ruiskujen pitämistä käsissä tulisi välttää.

Kehitysehdotuksena esitetään etäisyyden ja väliaineen merkityksen tarkastelua muiden isotooppiyksikössä käytettävien isotooppien yhteydessä. Lisäksi ehdotetaan suojaimien vaikutuksen tutkimista kuvantamistilanteissa.

Personnel working in nuclear medicine departments routinely get exposed to radiation while preparing and administering radiopharmaceuticals, as well as while handling with radioactive patients during the imaging procedure. The aim of this study was to increase knowledge related to the importance of radiation-safe working method in the Department of Nuclear Medicine. An answer was sought to the question of how distance and shielding affect dose rate when dealing with technetium-99m-labelled radiopharmaceuticals. It was also evaluated how long does it take for the personnel’s effective dose limit of 20 mSv or finger dose limit of 500 mSv to be reached at different distances, or with and without a syringe shield.

When the distance to the patient increased from 0,25 meter to 0,50 meters, the dose rate decreased approximately 50 %. As the distance increased to 2 meters, the dose decreased as much as 90 %. When dealing with syringes, the dose rate, when an appropriate shield was used, was approximately 1 %, compared to the dose rate without shielding. Increasing the distance to a syringe also reduced the dose rate about 60–70 %, whether or not a syringe shield was used.

With small changes, everyone working in nuclear medicine department can influence their own radiation dose. It is important to increase the distance to the radioactive patient whenever possible, and always use a syringe shield when the syringe is held in the hand. The syringe should also be removed from hand whenever possible.