Hoitohenkilökunnan lääkinnälliseen kuntoutukseen liittyvien apuvälineiden käyttö ja kunnossapito
Lähde, Niina; Reunanen, Karri (2020)
Lähde, Niina
Reunanen, Karri
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020111723141
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020111723141
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden käyttöä ja kunnossapitoa hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Tutkimus rajattiin erään eteläsuomalaisen kuntayhtymän alueen lääkinnällisen kuntoutuksen osastoihin ja asumispalveluyksiköihin, joissa tarjotaan ympärivuorokautista hoitoa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää apuvälineiden käytön ja kunnossapidon kehittämiseksi. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet ovat jokapäiväisenä osana kuntouttamista ja siksi tärkeässä osassa hoitotyötä.
Opinnäytetyön tietoperustan muodostivat kuntoutus ja kuntoutuspalvelut, lääkinnällisen kuntoutuksen hoitohenkilökunta, apuvälineet ja apuvälinepalvelut, apuvälineiden käyttö ja kunnossapito sekä asumispalvelut ja laitoshoito. Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä kyselytutkimuksena. Kohderyhmänä olivat hoitoyksiköiden nimetyt apuvälinevastaavat (n=13) ja tarvittaessa myös muut hoitotyön ammattilaiset, jotka vastasivat apuvälineiden kunnossapidosta ja huollosta. Aineisto (n=8) kerättiin sähköisesti Webropol-kyselyohjelmalla ja prosenttiosuuksia tarkastelemalla.
Opinnäytetyön kyselyn taustakysymyksissä esille nousivat seuraavat asiat: vastaajien moniammatillisuus ja pitkä työkokemus. Varsinaisesta kyselystä selvisi, että lähes kaikissa hoitoyksiköissä oli nimettynä apuvälinevastaava. Sen sijaan kaikissa hoitoyksiköissä apuvälineiden kuntoa ei tarkistettu säännöllisesti eikä niitä käytetty huollossa määräajoin. Myöskään kaikissa hoitoyksiköissä asukkailla ei ollut vain omia, henkilökohtaisia apuvälineitä. Apuvälineiden huollossa enemmän huomiota pitäisi kiinnittää niiden säännölliseen puhdistukseen, säätöihin ja huoltotoimenpiteisiin. Näitä hyödyntäen pystyttiin tekemään ohjelehtinen, johon tehtiin ohjeita helpottamaan lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden käyttöä ja huoltoa. Ohjeiden lisäksi tähän lisättiin vastauksista nousseita tietoja, miksi ohjeita olisi hyvä noudattaa. Tulevaisuudessa käytön ja huollon toteuttamista voitaisiin parantaa pienillä muutoksilla sekä pohjatiedon lisäämisellä. The purpose of the thesis was to clarify the use and maintenance of the medical rehabilitation assistive devices from the perspective of a nursing staff. The study was conducted in the medical rehabilitation wards and housing service units in southern Finnish municipalities that provide round-the-clock care. The aim was to provide information that can be used to improve the use and maintenance of the assistive devices.
The theoretical basis discussed the issues of rehabilitation and rehabilitation services, medical rehabilitation nursing staff, the use and maintenance of the assistive devices and their services, housing services and institutional care. The thesis was carried out using a quantitative questionnaire. The target group was the designated managers of the care units (n = 13) and, if necessary, other nursing professionals responsible for the maintenance and service of the devices. The database (n = 8) was collected using the Webropol survey.
The majority of the treatment units had a designated person in charge of the assistive devices. However, lack of checking and maintaining the devices on a regular basis, was obvious. In all units, their residents did not have a device of their own. In conclusion, attention should be paid to regular cleaning, adjustments and maintenance. In future, with few changes and increased know-how, the use of the assistive devices could be improved.
Opinnäytetyön tietoperustan muodostivat kuntoutus ja kuntoutuspalvelut, lääkinnällisen kuntoutuksen hoitohenkilökunta, apuvälineet ja apuvälinepalvelut, apuvälineiden käyttö ja kunnossapito sekä asumispalvelut ja laitoshoito. Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä kyselytutkimuksena. Kohderyhmänä olivat hoitoyksiköiden nimetyt apuvälinevastaavat (n=13) ja tarvittaessa myös muut hoitotyön ammattilaiset, jotka vastasivat apuvälineiden kunnossapidosta ja huollosta. Aineisto (n=8) kerättiin sähköisesti Webropol-kyselyohjelmalla ja prosenttiosuuksia tarkastelemalla.
Opinnäytetyön kyselyn taustakysymyksissä esille nousivat seuraavat asiat: vastaajien moniammatillisuus ja pitkä työkokemus. Varsinaisesta kyselystä selvisi, että lähes kaikissa hoitoyksiköissä oli nimettynä apuvälinevastaava. Sen sijaan kaikissa hoitoyksiköissä apuvälineiden kuntoa ei tarkistettu säännöllisesti eikä niitä käytetty huollossa määräajoin. Myöskään kaikissa hoitoyksiköissä asukkailla ei ollut vain omia, henkilökohtaisia apuvälineitä. Apuvälineiden huollossa enemmän huomiota pitäisi kiinnittää niiden säännölliseen puhdistukseen, säätöihin ja huoltotoimenpiteisiin. Näitä hyödyntäen pystyttiin tekemään ohjelehtinen, johon tehtiin ohjeita helpottamaan lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden käyttöä ja huoltoa. Ohjeiden lisäksi tähän lisättiin vastauksista nousseita tietoja, miksi ohjeita olisi hyvä noudattaa. Tulevaisuudessa käytön ja huollon toteuttamista voitaisiin parantaa pienillä muutoksilla sekä pohjatiedon lisäämisellä.
The theoretical basis discussed the issues of rehabilitation and rehabilitation services, medical rehabilitation nursing staff, the use and maintenance of the assistive devices and their services, housing services and institutional care. The thesis was carried out using a quantitative questionnaire. The target group was the designated managers of the care units (n = 13) and, if necessary, other nursing professionals responsible for the maintenance and service of the devices. The database (n = 8) was collected using the Webropol survey.
The majority of the treatment units had a designated person in charge of the assistive devices. However, lack of checking and maintaining the devices on a regular basis, was obvious. In all units, their residents did not have a device of their own. In conclusion, attention should be paid to regular cleaning, adjustments and maintenance. In future, with few changes and increased know-how, the use of the assistive devices could be improved.