Osallisuuden tukeminen aikuissosiaalityössä viestinnän keinoin

Abstract

Tässä tutkimuksellisessa opinnäytetyössä selvitin Turun hyvinvointialan aikuissosiaalityön yksikön asiakkaiden näkemyksiä siitä, millainen sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien viestintä koetaan osallisuutta tukevana sosiaalipalvelujen asiakastapaamisissa. Toiveena on, että aikuissosiaalityön yksikön työntekijät hyötyvät tutkimuksen tuloksista omaa viestintäänsä tarkastellessaan.

Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, jotka tehtiin kuudelle Turun aikuissosiaalityön yksikön asiakkaalle. Haastateltavat valikoituivat satunnaisesti yksikön asiakkaista. Haastatteluvastauksissa löytyi yhtäläisyyksiä, ja haasteltavilla oli yllättävänkin paljon näkemyksiä työntekijöiden viestintätavoista ja niiden merkityksestä sosiaalityössä. Vastauksista nousi esiin myös yksilöllisiä näkemyksiä aiheesta. Tulokset raportoitiin sisällönanalyysin keinoin teoriaohjaavasti (Tuomi & Sarajärvi, 2006) Healyn (2018) määrittelemien keskeisten sosiaalialan viestintätaitojen mukaan.

Aihetta voitaisiin tutkia jatkossa kvantitatiivisilla tutkimusmenetelmillä, jotta voitaisiin vetää yleisiä linjauksia hyvistä sosiaalityön parissa käytettävistä viestintätavoista. Jatkotutkimusta voitaisiin tehdä myös esimerkiksi siitä, onko viestintätapojen vaatimuksilla eroa sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden välillä asiakkaan näkökulmasta ja miten sähköiset viestintävälineet vaikuttavat viestintätapojen merkitykseen. Näiden selvitysten pohjalta olisi mm. mahdollista ottaa viestintätaidot enemmän huomioon sosiaalialan koulutuksissa.

In this thesis I wanted to find out the views of the clients of the Turku Welfare Sector Adult Social Work Unit on what kind of communication of social workers and social counsellors is perceived as supporting the clients’ participation in social services. I hope that the workers in the Adult Social Work Unit will benefit from the results of the study when reflecting on their own communication practices in social work.

The study was conducted as a qualitative study. The material was collected through thematic interviews conducted for six clients of the Turku Adult Social Work Unit. Interviewees were randomly selected. Similarities were found in the responses gathered from the interviewees, and the interviewees had a surprising number of views on employee communication and it’s significance in social work. Individual views also emerged from the responses. The results were loosely theory based (Tuomi & Sarajärvi, 2006) on the core communication skills in social work defined by Healy (2018).

The topic could be further explored with quantitative research methods in order to draw general guidelines on good communication practices in social work. Further research could also be done, for example, on whether the requirements of communication methods differ between social counselors and social workers from the client's point of view and how electronic means of communication affect the importance of communication methods. On the basis of these studies, it would be possible to pay more attention to communication skills in the sector of social education.