Debriefingin merkitys sairaanhoitajan työhyvinvointiin lasten päivystyksessä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa sairaanhoitajien debriefingiä koskevia tarpeita traumaattisten työtilanteiden jälkeen. Debriefingillä eli jälkipuinnilla tarkoitetaan menetelmää, jossa koulutetun vetäjän johdolla puretaan traumaattinen tilanne tapahtuman mahdollisesti aiheuttamien psyykkisten ja fysiologisten jälkioireiden lieventämiseksi.

Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää, minkälaisissa tilanteissa debriefingiä tarvitaan, millaisena sairaanhoitajat kokivat debriefingin merkityksen työhyvinvointiin sekä miten toimintaa voisi kehittää jatkossa vastaamaan tarpeita. Tavoitteena oli sairaanhoitajien kokemusten pohjalta tuottaa kehitysideoita traumaattisten tilanteiden jälkeisen toiminnan parantamiseksi.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena teemahaastattelemalla kolmea lasten päivystyksen sairaanhoitajaa. Haastattelu nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysilla.

Opinnäytetyön tuloksissa debriefingin merkitys työhyvinvointiin koostui debriefingin järjestämisen kehittämisestä, debriefingin tarpeen arvioinnista sekä työhyvinvointiin liittyvistä kuormittavuustekijöistä. Tärkeimpinä asioina pidettiin traumaattisen tilanteen nopeaa purkua (defusing-malli) enemmän kuin debriefing-istuntoa muutaman päivän päästä työvuorohaasteisiin liittyen. Traumaattisten tilanteiden purkua pidettiin tärkeänä työhyvinvoinnin lisääjänä. Purkutilaisuuksien tarpeeseen vaikuttivat omat psyykkiset voimavarat sekä omien defenssimekanismien taso. Purkutilaisuuksia toivottiin olevan saatavilla aina kun tarve sille ilmenee. Työnantajan tuki henkilökunnan resurssoinnissa ja mahdollistamisessa purkutilaisuuksiin osallistumiseen koettiin tärkeänä.

Opinnäytetyön tuottaman tiedon avulla voidaan jatkossa kehittää toimintamallia lasten päivystykseen vastaamaan sairaanhoitajien tarvetta nopeasta traumaattisen tilanteen purusta. Mallina voisi toimia ”drive in” -tyyppinen malli, jossa koulutettu debriefing-vetäjä olisi saavutettavissa aina tarpeen vaatiessa.

The purpose was to evaluate and analyze debriefing needs for the nurses after traumatic work situations.

The task was to find out in what situation debriefing is needed, how nurses felt the importance of debriefing for well-being at work and how method could be further developed. The aim was to generate development ideas based on the nurses´ experiences.

The thesis was conducted as a qualitative research by thematically interviewing three nurses on a Children´s Emergency Department. The interview was recorded, transcribed and analyzed by content analysis.

In the results of the thesis, one of the most important issues was the rapid dismantling of the traumatic situation (defusing model) rather than debriefing a few days after the event due to work shift challenges. Dismantling traumatic situations was seen as an important contributor to well-being at work.

The information produced by the thesis can help develop an operating model for the Children´s Emergency Department in the future to meet the need of nurses for a quick conversation of a traumatic situation. The model could be a “drive in” type model, where a trained debriefing expert would be available whenever needed.