Kuivaamon rejektipaalien vähentäminen
Karhila, Mika (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020110322131
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020110322131
Tiivistelmä
Vuonna 2017 käynnistyneeseen Äänekosken biotuotetehtaaseen tuli kuivaamon selluvarastoksi maailman ensimmäinen automaattinen sellunjakelukeskus. Kuivaamon paalaamosta sellupaalit menevät automaattisesti tarkistuspisteen kautta jakelukeskukseen, joka lajittelee ja hoitaa sellutoimitukset asiakastilausten mukaan.
Tehtaan kuivaamolla on ollut ongelmana suuri rejektiosuus valmistuneissa sellupaaleissa. Suurin osa järjestelmän hylkäämistä paaliyksiköistä on näyttänyt kuitenkin ulkoisesti priimalta ja suuri osa niistä on voitukin tarkastuksen jälkeen hyväksyä priimaksi. Rejektipaalien käsittely on tuonut kuitenkin kustannuksia ja lisätyötä.
Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, miksi varastonhallintajärjestelmä hylkää priimalta näyttäviä sellupaaleja ja lisäksi kehittää ratkaisuehdotuksia, joilla rejektiosuuden määrää saataisiin vähennettyä.
Työ toteutettiin kehittämistutkimuksena, joka sisälsi sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia tutkimusotteita. Rejektisyistä koottiin tilastoja ja näiden perusteella otettiin merkittävimmät hylkäyssyyt tarkempaan tarkasteluun. Hylkäyssyiden tarkempi tutkiminen tapahtui pääasiassa kentällä havainnoimalla.
Tuloksina saatiin selville sellupaalien suurimmat hylkäyssyyt sekä ratkaisuehdotuksia, joilla voitaisiin saada vähennettyä hylättyjen paalien määrää.
Tilastoidut sellupaalien hylkäyssyyt ovat kerätty tietojärjestelmistä ja ovat osittain suuntaa antavia, koska sama hylkäyssyy voi syntyä usealla eri tavalla. Nykyisiä tietojärjestelmiä voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää paremmin. Saatavissa olevaa tietoa kehittämällä saataisiin tarkempia tietoja hylkäyssyistä ja sitä kautta estettyä rejektipaalien syntymistä.
Tehtaan kuivaamolla on ollut ongelmana suuri rejektiosuus valmistuneissa sellupaaleissa. Suurin osa järjestelmän hylkäämistä paaliyksiköistä on näyttänyt kuitenkin ulkoisesti priimalta ja suuri osa niistä on voitukin tarkastuksen jälkeen hyväksyä priimaksi. Rejektipaalien käsittely on tuonut kuitenkin kustannuksia ja lisätyötä.
Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, miksi varastonhallintajärjestelmä hylkää priimalta näyttäviä sellupaaleja ja lisäksi kehittää ratkaisuehdotuksia, joilla rejektiosuuden määrää saataisiin vähennettyä.
Työ toteutettiin kehittämistutkimuksena, joka sisälsi sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia tutkimusotteita. Rejektisyistä koottiin tilastoja ja näiden perusteella otettiin merkittävimmät hylkäyssyyt tarkempaan tarkasteluun. Hylkäyssyiden tarkempi tutkiminen tapahtui pääasiassa kentällä havainnoimalla.
Tuloksina saatiin selville sellupaalien suurimmat hylkäyssyyt sekä ratkaisuehdotuksia, joilla voitaisiin saada vähennettyä hylättyjen paalien määrää.
Tilastoidut sellupaalien hylkäyssyyt ovat kerätty tietojärjestelmistä ja ovat osittain suuntaa antavia, koska sama hylkäyssyy voi syntyä usealla eri tavalla. Nykyisiä tietojärjestelmiä voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää paremmin. Saatavissa olevaa tietoa kehittämällä saataisiin tarkempia tietoja hylkäyssyistä ja sitä kautta estettyä rejektipaalien syntymistä.