Syöpää sairastavan lapsen kohtaaminen sädehoidossa röntgenhoitajan näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata röntgenhoitajien kokemuksia lapsen kohtaamisesta sädehoidossa. Tavoitteena oli saada tietoa lisäkoulutuksen ja erilaisten purkutilanteiden tarpeesta sädehoitoa tarjoavassa yksikössä. Tutkimuskysymyksenä oli, millaisena röntgenhoitajat kuvaavat syöpää sairastavan lapsen kohtaamista sädehoidossa. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena ja aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Haastattelut pidettiin neljälle röntgenhoitajalle yksilöhaastatteluina. Opinnäytetyön analysointi tehtiin deduktiivisella sisällönanalyysilla. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa.

Lapsipotilaat ovat sädehoidossa pieni potilasryhmä, joka vaatii röntgenhoitajilta erityistä huomioimista ja osaamista. Lapsen sairastuessa syöpään perhettä voi kohdata kriisi, jolloin röntgenhoitajalta vaaditaan kokonaisvaltaista ammattitaitoa perheen kohtaamiseen. Lisäkoulutusta, joka valmentaisi röntgenhoitajia entistä paremmin syöpää sairastavan potilaan kohtaamiseen, on tarjolla vähän. Purkutilanteissa voidaan käsitellä mieltä painavaa asiaa, jolloin stressi lieventyy ja auttaa työssä jaksamisessa sekä työstä palautumisessa.

Opinnäytetyön tuloksista ilmenee, että lapsipotilaan kohtaaminen herättää monenlaisia tunteita röntgenhoitajissa. Lasten sädehoito on vaativaa työtä, joka vie aikaa ja resursseja. Röntgenhoitajalta vaaditaan rauhallisuutta ja läsnäoloa lapsipotilaan sekä vanhempien rinnalla. Röntgenhoitajat haluavat panostaa erityisesti ensimmäiseen hoitokertaan, jotta lapsen ja hoitajien välille syntyisi hyvä luottamussuhde. Tällöin tulevat hoitokerrat voivat sujua helpommin. Tähän röntgenhoitajat kokevat tarvitsevansa lisäkoulutusta, mutta koulutuksen tarjonta on suppeaa ja koulutuksiin on vaikea päästä. Röntgenhoitajilla purkutilanteiden tarve on riippuvainen hoitojakson sujumisesta sekä lapsen kunnosta ja paranemisennusteesta. Purkutilanteiden vaikutus koetaan positiivisena.

Lisäkoulutukselle on tarvetta, mutta erityisesti tarvitaan ajantasaista tietoa. Röntgenhoitajat kokevat, että purkutilannekeskusteluita voisi kokeilla käytäväksi sädehoitoyksikössä, jolloin keskustelujen hyötyjä voitaisiin havainnoida ja kehittää toimintatapoja tarvittavalla tavalla. Kehittämisehdotuksena lisäkoulutukseen on osastotunnit, joissa röntgenhoitajat kertoisivat kokemuksistaan lapsipotilaan kohtaamisesta. Purkutilannekeskustelut tulisi käydä heti tapahtuman jälkeen, jolloin voitaisiin kehittää toimintaa heti seuraavaa hoitokertaa varten.

The purpose of this thesis was to describe the experiences of radiographers about encountering children. The aim was to get information concerning the need for further education and debriefing at the department. The thesis was done using the qualitatively method. Material was collected as theme interviews where the authors of thesis interviewed four radiographers. The thesis was done by deductive content analysis. The thesis was carried out in collaboration with Pirkanmaa Hospital District.

The children are a small group at radiotherapy, and they require special skills from radiographers. There is little further education available for radiographers for encountering children. At debriefing, nurses can process difficult things, and they manage better at work.

The radiographer is required to be psychologically present and calm. The effect of debriefing is experienced as positive and the need for it depends on whether has the treatment been successful, what is the condition of the child, and what kind of prognosis will the child get. The radiographers want to stake their effort especially on the first treatment, and they feel further education to achieve that goal is needed. The radiographers feel that debriefing could take place in the radiotherapy department. The thesis revealed that there is need for further education, but as an update on the information about how to encounter children as patients.