Isä ja vauva neuvolassa : isäneuvolan arviointia Perusturvakuntayhtymä Akselissa
Karola, Lilli; Mäkinen, Mari (2020)
Karola, Lilli
Mäkinen, Mari
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112424161
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112424161
Tiivistelmä
Perusturvakuntayhtymä Akselin alueella on toteutettu isäneuvolaa vauvan ollessa viiden kuukauden ikäinen jo noin 15 vuoden ajan. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, vastaako isäneuvola nykymuodossaan isien tarpeisiin ja nouseeko toiminnasta esiin kehittämiskohteita. Tarkastelua tehtiin sekä isien että terveydenhoitajien näkökulmasta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa yhteistyöorganisaation käyttöön mahdollista kehittämistyötä varten. Muut organisaatiot voivat hyödyntää tuloksia kehittäessään tai aloittaessaan omaa isäneuvolatoimintaansa. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat: Vastaako isäneuvolan sisältö isien mielestä heidän tarpeisiinsa? Miten isäneuvolaa pitäisi isien mielestä kehittää? Vastaako isäneuvolan sisältö terveydenhoitajien mielestä nykyisien tarpeisiin? Miten isäneuvolaa pitäisi kehittää terveydenhoitajien mielestä? Isien mielipiteitä kartoitettiin sähköisen kyselyn avulla ja terveydenhoitajille järjestettiin ryhmähaastattelu.
Sähköinen kysely analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelman avulla ja terveydenhoitajien ryhmähaastattelu sisällönanalyysin keinoin. Sekä isät että terveydenhoitajat pitivät isäneuvolaa tarpeellisena, ja käynti vastasi hyvin isien odotuksiin. Isät olivat tyytyväisiä käynnin sisältöön ja sisältöalueiden käsittelyyn arviointien keskiarvon ollessa 4,28 (maksimiarvosana oli 5). Myös terveydenhoitajat kokivat käynnin sisällön hyvänä eivätkä nähneet siinä suuria kehitystarpeita. Vaikeimmaksi asiaksi terveydenhoitajat nostivat lähisuhdeväkivallan käsittelyn ja toimintamallin sen suhteen. Myös isien vastauksissa turvallisuuteen liittyvät asiat saivat huonoimman arvioinnin (4,0). Terveydenhoitajat pohtivat isien ryhmätoimintaa lisätoimintana, ja isiltä tuli toive isäneuvolan toteuttamisesta myös nykyistä ajankohtaa aikaisemmin.
Päivittäisen työn tueksi suositeltiin lähisuhdeväkivallan toimintamallin ja hoitopolun päivitystä organisaatiossa sekä työntekijöille koulutusta asiaan. Isäneuvolatoimintaa kannattaa markkinoida myös organisaation ulkopuolelle sen harvinaisuuden takia. Isien ryhmätoiminnan ja mahdollisen aikaisemman isäneuvolakäynnin kehittämisessä suositeltiin hyödynnettävän isien asiantuntijuutta ja nykyisiä neuvola- ja ryhmätoimintoja.
Sähköinen kysely analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelman avulla ja terveydenhoitajien ryhmähaastattelu sisällönanalyysin keinoin. Sekä isät että terveydenhoitajat pitivät isäneuvolaa tarpeellisena, ja käynti vastasi hyvin isien odotuksiin. Isät olivat tyytyväisiä käynnin sisältöön ja sisältöalueiden käsittelyyn arviointien keskiarvon ollessa 4,28 (maksimiarvosana oli 5). Myös terveydenhoitajat kokivat käynnin sisällön hyvänä eivätkä nähneet siinä suuria kehitystarpeita. Vaikeimmaksi asiaksi terveydenhoitajat nostivat lähisuhdeväkivallan käsittelyn ja toimintamallin sen suhteen. Myös isien vastauksissa turvallisuuteen liittyvät asiat saivat huonoimman arvioinnin (4,0). Terveydenhoitajat pohtivat isien ryhmätoimintaa lisätoimintana, ja isiltä tuli toive isäneuvolan toteuttamisesta myös nykyistä ajankohtaa aikaisemmin.
Päivittäisen työn tueksi suositeltiin lähisuhdeväkivallan toimintamallin ja hoitopolun päivitystä organisaatiossa sekä työntekijöille koulutusta asiaan. Isäneuvolatoimintaa kannattaa markkinoida myös organisaation ulkopuolelle sen harvinaisuuden takia. Isien ryhmätoiminnan ja mahdollisen aikaisemman isäneuvolakäynnin kehittämisessä suositeltiin hyödynnettävän isien asiantuntijuutta ja nykyisiä neuvola- ja ryhmätoimintoja.