Toimintarajoitteiden yhteys harrastuksista luopumiseen ja osallisuuteen aikuisväestössä
Rahko, Saana-Maria (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020111122571
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020111122571
Tiivistelmä
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tutkii suomalaisten hyvinvointia ja terveyttä, kehittää toimenpiteitä niiden edistämiseksi sekä tuottaa luotettavaa tietoa terveys- ja hyvinvointialan päätöksentekoon. THL:n tilauksesta toteutettiin määrällinen tutkimus toimintarajoitteiden yhteydestä aikuisten ihmisten osallisuuteen ja harrastuksista luopumiseen. Tutkimus toteutettiin Fin Terveys 2017 -tutkimuksessa kerätyllä aineistolla.
Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa toimintarajoitteisten aikuisen määrästä sekä toimintarajoitteiden yhteydestä vapaa-ajan harrastuksiin sekä osallistumiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli edistää toiminnallista oikeudenmukaisuutta, selvittää toimintarajoitteiden yhteyttä aikuisen ihmisen harrastuksista luopumiseen sekä vertailla toimintarajoitteisten ja ei-toimintarajoitteisten osallistumista harrastus- ja järjestötoimintaan. Tutkimuksen teoreettisena pohjana ja toimijuuden kuvaajana käytettiin transaktionaalisen toiminnan mallia.
Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla käyttämällä ristiintaulukointeja, khiin neliö -testiä sekä logistista regressioanalyysiä. Tulosten mukaan toimintarajoitteisia oli 14 % koko aineistosta. Eniten toimintarajoitteita oli vanhemmissa ikäryhmissä. Harrastuksestaan oli joutunut luopumaan puolet toimintarajoitteisista. Toimintarajoite lisäsi harrastuksista luopumisen riskin kolminkertaiseksi. Kokonaisosallisuus oli vähäisempää toimintarajoitteisten keskuudessa, mutta kirkollisiin tai uskonnollisiin tapahtumiin osallistuttiin toimintarajoitteisten keskuudessa aktiivisemmin.
Toimintarajoitteisten harrastamista ja osallisuutta tulisi tukea enemmän ja tietoa eri mahdollisuuksista tulisi olla helpommin saatavilla. Toimintarajoitteisten vapaa-ajan harrastuksia ja niiden saavutettavuutta tulisi tutkia laadullisilla menetelmillä, jotta kaikkien toimintarajoitteisten kokemukset ja oma ääni saataisiin varmasti kuuluviin.
Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa toimintarajoitteisten aikuisen määrästä sekä toimintarajoitteiden yhteydestä vapaa-ajan harrastuksiin sekä osallistumiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli edistää toiminnallista oikeudenmukaisuutta, selvittää toimintarajoitteiden yhteyttä aikuisen ihmisen harrastuksista luopumiseen sekä vertailla toimintarajoitteisten ja ei-toimintarajoitteisten osallistumista harrastus- ja järjestötoimintaan. Tutkimuksen teoreettisena pohjana ja toimijuuden kuvaajana käytettiin transaktionaalisen toiminnan mallia.
Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla käyttämällä ristiintaulukointeja, khiin neliö -testiä sekä logistista regressioanalyysiä. Tulosten mukaan toimintarajoitteisia oli 14 % koko aineistosta. Eniten toimintarajoitteita oli vanhemmissa ikäryhmissä. Harrastuksestaan oli joutunut luopumaan puolet toimintarajoitteisista. Toimintarajoite lisäsi harrastuksista luopumisen riskin kolminkertaiseksi. Kokonaisosallisuus oli vähäisempää toimintarajoitteisten keskuudessa, mutta kirkollisiin tai uskonnollisiin tapahtumiin osallistuttiin toimintarajoitteisten keskuudessa aktiivisemmin.
Toimintarajoitteisten harrastamista ja osallisuutta tulisi tukea enemmän ja tietoa eri mahdollisuuksista tulisi olla helpommin saatavilla. Toimintarajoitteisten vapaa-ajan harrastuksia ja niiden saavutettavuutta tulisi tutkia laadullisilla menetelmillä, jotta kaikkien toimintarajoitteisten kokemukset ja oma ääni saataisiin varmasti kuuluviin.