Tekoälyn merkitys toimintaterapiassa

Abstract

Tekoälyä (AI) ja siihen linkittyviä uusia kehittyviä teknologioita voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollossa mm. datan analysointiin, säilytykseen, hoitotarpeen arviointiin, diagnosointiin sekä kuntoutumisen interventioihin. Tekoälyn merkitystä ja eettistä hyödyntämistapaa on tärkeä tarkastella niin yksittäisen asiakkaan kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli tekoälyn ja kehittyvien teknologioiden mahdollisuuksien ja eettisten haasteiden ymmärtäminen sekä systemaattinen jäsentäminen toimintaterapian näkökulmasta. Tekoälyn merkitystä tarkasteltiin toimintaterapiaprosessin eri vaiheissa sekä toimintaterapialle keskeisten periaatteiden kannalta. Tutkimus toteutettiin haastatteluaineiston laadullisena sisällönanalyysinä, jonka tueksi tehtiin myös integroitu kirjallisuustarkastelu. Empiirinen aineisto kerättiin osana laajempaa tutkimushanketta, josta tässä hyödynnettiin yhdeksää sosiaali- ja terveydenhuollon sidosryhmähaastattelun litteraatiota. Kirjallisuustarkastelu toteutettiin ProQuest Central-tietokannan vertaisarvioiduista tieteellisistä artikkeleista vuodesta 2018 alkaen. Aineistosta nousseiden teemojen jäsentelyssä hyödynnettiin PESTLE-analyysiä. Tuotoksena syntyi kolme jäsennystä, jotka valottavat AI:n eettistä hyödyntämistä: PESTLE-, toimintaterapiaprosessi- ja toimijanäkökulmajäsennys. Toimintaterapian kannalta keskeisiksi nousivat mahdollisuudet kliinisen päätöksenteon tukeen, interventioiden suunnitteluun, etäseurantaan kotikuntoutuksessa sekä käyttäjän ja terveydentilan mukaan adaptoituvat harjoitteet. Palveluntarjoajalle AI mahdollistaa myös tukea oman toiminnan ja palvelujen kehittämiseen. Selkeimmin eettiset haasteet liittyivät luottamukseen, ymmärrykseen ja koulutustarpeisiin, yksilönsuojaan, turvallisuuteen, osallisuuteen ja osallistumiseen, kognitiiviseen kuormitukseen sekä AI-päätöksenteon ja -järjestelmien läpinäkyvyyteen.