Vähäsillan elämää : kokemuksia kesäsiirtolasta 1930–60-luvuilla ja lastensuojelun merkittäviä muutoksia vuosina 1900-2020

Abstract

Opinnäytetyön ohessa tuotettiin kirjallinen julkaisu TampereMission käyttöön Vähäsillan 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Työssä selvitettiin 1930–60 – luvulla Vähäsillassa eläneiden kokemuksia kesäsiirtolasta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa yhteistyökumppanille ja tuoda julki lastensuojelun uudistuksia 1900-luvulta tähän päivään.

Tutkimus toteutettiin laadullisena. Aineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää Vähäsillan kesäsiirtolan silloista asiakasta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Osa haastatteluista toteutettiin puhelimitse, osa haastateltavista vastasi kysymyksiin sähköpostitse tai kirjeitse. Tutkimuksen aineisto analysoitiin teoriasidonnaisen aineistoanalyysin kautta.

Kesäsiirtolan arkeen kuului aikuisen ylläpitämä kuri ja auktoriteetti, säännöllinen päiväjärjestys ja työkasvatus. Vanhempien ja lasten yhteydenpito toteutui vain postitse. Kesäsiirtolassa olo oli näistä edellä mainituista huolimatta jäänyt haastatelluille mieleen mukavana kokemuksena. Tutkimukseen osallistuneet silloisen lastenkodin asukkaat ovat pitäneet yhteyttä toisiinsa, he kokevat sen auttaneen omassa elämässä selviytymiseen.

Tutkimustulosten perusteella on nähtävissä selkeä muutos 1930–60 luvun las-tensuojelun ja nykypäivän lastensuojelun välillä. Lastensuojelu on muuttunut ulkoa käsin määräämisestä voimakkaasti lapsen itsemääräämisoikeuden suuntaan. Lastensuojelun asiakkaat eivät välttämättä tiedä olevansa lastensuojelun asiakkaita tai miksi he niitä ovat. Lastensuojelu oli aiemmin sosiaalilautakunnan määrittelemää ja määräämää. Lapsen tai vanhempien mielipiteitä ei kuunneltu tai ne vaiennettiin, jos se ei ollut lautakunnan mielestä sopivaa. Tämän päivän lastensuojelu on koko perhettä tukevaa ja lapsen edun huomioivaa palvelua.

Tutkimukseemme osallistuneista osa on ollut kesäsiirtolan asukkaana lastenkotitaustan vuoksi ja heidän haastatteluistansa nousi esiin jälkihuollon puuttuminen, johon nykyisin on onneksi kiinnitetty paljon huomiota. Viimeisimmässä lastensuojelulain uudistuksessa jälkihuoltoikää nostettiin 25 vuoteen, joka mahdollistaa nuorten tukemisen pidempään. Jatkotutkimusaiheena olisikin mielenkiintoista tutkia miten lastensuojelu on vaikuttanut asiakkaiden elämään ja millaista tukea he olisivat tarvinneet selviytyäkseen paremmin elämänsä myöhemmissä vaiheissa.

The purpose of this study was to find new information about experiences in summer camp. Our associate was TampereMissio, who wanted to collect stories about living in Vähäsilta summer camp in 1930-60’s. Our mission was to accumulate changes of Child Welfare Act from 1900 to 2020. The study had 7 participants, who were interviewed by phone, face-to-face or by email/letter.

The data was gathered by theme interviews and analysed by using theory-based data analysis method. Results indicate that there are significant changes in child welfare from 1900 to 2020. Direction of the development is children’s self-determination and support to the whole family.

Living in summer camp included adults discipline and authority, regular order and work education. Communication between children and parents were allowed only by post. Summer camp left various experiences, mainly good ones. Some of the participants still keep in touch as they feel it has helped survive. Future research could explore long-term influences of summer camps; how does it impact ones life by being a customer of child welfare and living in the summer camp. In addition what kind of support they would have needed to cope better with their lives.