Miesten Salibandyliigan alaraajavammojen esiintyvyys
Lahti, Jani (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112724672
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112724672
Tiivistelmä
Salibandy on lajina saavuttanut viime vuosien aikana suuren suosion ja lajin harrastajamäärät ovat nousseet kymmenessä vuodessa yli 20 000 henkilön. Nopeatempoisena lajina siinä tapahtuu myös paljon vammoja alaraajoihin. Kiihdytykset, suunnanmuutokset, pysähdykset ja kontaktit vastustajan kanssa lisäävät riskiä vammautua. Tässä tutkimuksessa on tarkoituksena selvittää alaraajavammojen taustatekijöitä, vaikutuksia pelaamiseen sekä mitkä alaraajavammat ovat yleisimpiä miesten Salibandyliigassa. Työ on tehty yhteistyössä Turun Yliopiston ja Suomen Salibandyliiton kanssa.
Tutkimuksen aineisto on kerätty maaliskuu ja huhtikuussa 2020. Alun perin aineisto oli tarkoitus kerätä myöhemmin pudotuspelien jälkeen, mutta Covid-19 pandemian vuoksi Salibandyliigan kausi keskeytettiin aikaisemmin ja pudotuspelit loppuivat kesken. Tutkimukseen osallistui pelaajia viidestä joukkueesta, joissa pelasi kauden aikana 160 pelaajaa. Kyselyyn vastasi näistä pelaajista 61. Alkuperäisessä kyselyssä oli 27 kysymystä, mutta tässä opinnäytetyössä käsitellään niistä 16. Joistakin kysymyksistä on myös käytetty vain tiettyjä osia, jotka liittyvät alaraajavammoihin.
Yleisimmät alaraajan osat, jotka vammautuivat salibandyssa, olivat nilkka (16%), polvi (11%) ja nivusalue (11%). Suurin osa vammautuneista pelaajista joutui olemaan vamman vuoksi sivussa vähintään yhden vuorokauden (83%). Poissaolopituudet jakautuivat tasaisesti. Pelaajat kokivat suurimmaksi syyksi loukkaantumiselle äkillisen liikkeen (14%). Muita yleisiä syitä olivat ylirasitus (10%), huono lämmittely (9%) ja väsymys (8%). Myös kontaktit johtivat pelaajien mielestä loukkaantumiseen (10%).
Salibandyssa alaraajavammat ovat yleisimpiä vammoja verrattuna muiden kehonosien vammoihin. Vammatyypit jakautuivat tasaisesti akuuttien ja rasitusperäisten vammojen osalta ja joidenkin vammojen kohdalla ennen vammautumista oli tavallista enemmän kuormitusta. Pelaajat kokivat myös psykologisten tekijöiden, kuten väsymys, johtaneen monen vamman syntyyn.
Tutkimuksen aineisto on kerätty maaliskuu ja huhtikuussa 2020. Alun perin aineisto oli tarkoitus kerätä myöhemmin pudotuspelien jälkeen, mutta Covid-19 pandemian vuoksi Salibandyliigan kausi keskeytettiin aikaisemmin ja pudotuspelit loppuivat kesken. Tutkimukseen osallistui pelaajia viidestä joukkueesta, joissa pelasi kauden aikana 160 pelaajaa. Kyselyyn vastasi näistä pelaajista 61. Alkuperäisessä kyselyssä oli 27 kysymystä, mutta tässä opinnäytetyössä käsitellään niistä 16. Joistakin kysymyksistä on myös käytetty vain tiettyjä osia, jotka liittyvät alaraajavammoihin.
Yleisimmät alaraajan osat, jotka vammautuivat salibandyssa, olivat nilkka (16%), polvi (11%) ja nivusalue (11%). Suurin osa vammautuneista pelaajista joutui olemaan vamman vuoksi sivussa vähintään yhden vuorokauden (83%). Poissaolopituudet jakautuivat tasaisesti. Pelaajat kokivat suurimmaksi syyksi loukkaantumiselle äkillisen liikkeen (14%). Muita yleisiä syitä olivat ylirasitus (10%), huono lämmittely (9%) ja väsymys (8%). Myös kontaktit johtivat pelaajien mielestä loukkaantumiseen (10%).
Salibandyssa alaraajavammat ovat yleisimpiä vammoja verrattuna muiden kehonosien vammoihin. Vammatyypit jakautuivat tasaisesti akuuttien ja rasitusperäisten vammojen osalta ja joidenkin vammojen kohdalla ennen vammautumista oli tavallista enemmän kuormitusta. Pelaajat kokivat myös psykologisten tekijöiden, kuten väsymys, johtaneen monen vamman syntyyn.