Saavutettavuusdirektiivin vaikutus käyttöliittymä- ja käyttökokemussuunnitteluun

Abstract

Käyttöliittymää ja käyttökokemusta suunniteltaessa on huomioitava lukuisia eri asioita, kuten käyttöliittymän rakenne, interaktiiviset elementit, sivuston hierarkia, navigaatio ja käyttäjälle tarpeelliset toiminnot ja elementit. Näiden lisäksi käyttöliittymä- ja käyttökokemussuunnittelussa täytyy nykyään huomioida myös EU:n saavutettavuusdirektiivin, eli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2016/2102) julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta määrittämä saavutettavuuden minimitaso, jonka perustana toimii WCAG-ohjeistuksen A- ja AA-tasot. Saavutettavuudella tarkoitetaan verkkopalveluiden ja digitaalisen maailman helppokäyttöisyyttä ja esteettömyyttä. Huomioimalla saavutettavuus mahdollisimman hyvin verkkopalveluja suunnitellessa ja toteuttaessa parannetaan yhdenvertaisuutta digitaalisessa maailmassa.

Tämä opinnäytetyö pyrkii selvittämään mitkä WCAG 2.1-ohjeistuksen saavutettavuuskriteerit koskevat käyttöliittymä- ja käyttökokemussuunnittelua ja mitä nämä vaatimukset pitävät sisällään, mitä saavutettavuus tarkoittaa suunnittelijoiden näkökulmasta ja kuinka UI- ja UX-suunnittelijat ovat kokeneet saavutettavuusdirektiivin vaikuttavan heidän työhönsä. Tutkimusmenetelmät tässä työssä ovat kirjallisuuskatsaus, Google Formsilla toteutettu kyselytutkimus ja yksilöhaastattelut.

Empiirisen tutkimuksen tuloksissa nousi esiin jo teoriaosuudessa tunnistettuja käyttöliittymä- ja käyttökokemussuunnitteluun liittyviä saavutettavuusvaatimuksia. Erityisesti kontrastisuhteiden, värien, johdonmukaisen navigoinnin, loogisen navigointijärjestyksen, käyttäjän riittävän ohjeistamisen ja näppäimistökäytettävyyden koettiin olevan tärkeässä roolissa saavutettavaa käyttöliittymää ja käyttökokemusta suunnitellessa. Nämä vaatimukset eivät silti itsessään riitä takaamaan saavutettavuutta sen ollessa iso kokonaisuus, joka sisältää niin teknisen toteutuksen, visuaalisen ulkoasun kuin sisällönkin. Tutkimustulokset osoittavat suunnittelijoiden työmäärän kasvaneen ja suunnitteluprosessin muuttuneen mm. niin, että designia tulee tarkastella entistä useammin prosessin aikana saavutettavuuden näkökulmasta. Saavutettavuusdirektiivin kuvattiin vaikuttavan suunnittelijoiden työhön hidastavana ja luovuutta rajoittavana.