Tuomioistuinsovittelu: Vertailua sovittelumenettelyn ja riita-asioiden oikeudenkäynnin välillä
Keppo, Silja (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112824894
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112824894
Tiivistelmä
Tuomioistuimen perinteisten tehtävien rinnalle on noussut yhä olennaisempaan asemaan
konfliktinratkaisu. Tuomioistuin ei ratko ainoastaan oikeudellisia riitoja vaan yhä laajemmassa määrin pyrkii myös sovinnollisiin lopputuloksiin, jotta osapuolten konflikti ratkeaisi
kokonaisvaltaisesti sekä lopullisesti. Tuomioistuinsovittelussa on kyse kolmannen osapuolen väliintulosta, mikäli riidan osapuolet eivät pääse konfliktissaan keskenään ratkaisuun.
Aloite sovitteluun voi tulla tuomioistuimelta, avustajalta tai asianosaisilta itseltään. Sovittelun keskeisiä piirteitä ovat puolueettomuus, luottamuksellisuus sekä vapaaehtoisuus. Sovittelijan tulee suhtautua osapuoliin tasapuolisesti ja neutraalisti sekä vaalia luottamuksellisuutta.
Tässä opinnäytetyössä käsitellään tuomioistuinsovittelun määritelmää ja rakennetta. Tutkimusosiossa selvitellään, mitkä ovat tuomioistuinsovittelun hyödyt oikeudenkäyntiprosessiin verrattuna sekä sitä, miten sovittelumenettely eroaa oikeudenkäyntimenettelystä. Kysymyksiin vastataan teorian ja tuomarihaastatteluiden avulla. Lisäksi tutkimusosiossa tarkastellaan tuomioistuinsovitteluiden suurehkoja määrällisiä eroja käräjäoikeuksien välillä. Määriä verrataan käräjäoikeuteen saapuvien riita-asioiden määriin laskemalla tilastotiedon avulla mitä tapahtuu, kun tuomioistuinsovitteluiden määrät suhteutetaan riita-asioiden määriin.
Tutkimuksen laadullisessa osiossa selviää laaja-alaisesti, miten kiistattomia ja moninaisia
sovittelun hyödyt oikeudenkäyntimenettelyyn verrattuna ovat. Tutkimuksen määrällisessä
osiossa todetaan, etteivät erot käräjäoikeuksien välillä ole yhtä tuntuvia silloin, kun tuomioistuinsovitteluiden määrät suhteutetaan saapuneisiin juttumääriin.
konfliktinratkaisu. Tuomioistuin ei ratko ainoastaan oikeudellisia riitoja vaan yhä laajemmassa määrin pyrkii myös sovinnollisiin lopputuloksiin, jotta osapuolten konflikti ratkeaisi
kokonaisvaltaisesti sekä lopullisesti. Tuomioistuinsovittelussa on kyse kolmannen osapuolen väliintulosta, mikäli riidan osapuolet eivät pääse konfliktissaan keskenään ratkaisuun.
Aloite sovitteluun voi tulla tuomioistuimelta, avustajalta tai asianosaisilta itseltään. Sovittelun keskeisiä piirteitä ovat puolueettomuus, luottamuksellisuus sekä vapaaehtoisuus. Sovittelijan tulee suhtautua osapuoliin tasapuolisesti ja neutraalisti sekä vaalia luottamuksellisuutta.
Tässä opinnäytetyössä käsitellään tuomioistuinsovittelun määritelmää ja rakennetta. Tutkimusosiossa selvitellään, mitkä ovat tuomioistuinsovittelun hyödyt oikeudenkäyntiprosessiin verrattuna sekä sitä, miten sovittelumenettely eroaa oikeudenkäyntimenettelystä. Kysymyksiin vastataan teorian ja tuomarihaastatteluiden avulla. Lisäksi tutkimusosiossa tarkastellaan tuomioistuinsovitteluiden suurehkoja määrällisiä eroja käräjäoikeuksien välillä. Määriä verrataan käräjäoikeuteen saapuvien riita-asioiden määriin laskemalla tilastotiedon avulla mitä tapahtuu, kun tuomioistuinsovitteluiden määrät suhteutetaan riita-asioiden määriin.
Tutkimuksen laadullisessa osiossa selviää laaja-alaisesti, miten kiistattomia ja moninaisia
sovittelun hyödyt oikeudenkäyntimenettelyyn verrattuna ovat. Tutkimuksen määrällisessä
osiossa todetaan, etteivät erot käräjäoikeuksien välillä ole yhtä tuntuvia silloin, kun tuomioistuinsovitteluiden määrät suhteutetaan saapuneisiin juttumääriin.