Esiopetusikäisten uimaopetuksen vaikutukset 1-2-luokkalaisten uimataitoon Vantaalla
Vahtola, Ville (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120125346
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120125346
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää esiopetusikäisten uimaopetuksen vaikutuksia 1-2-luokkalaisten uimataitoon Vantaalla. Esiopetusikäisten osallistuminen Vantaan liikunnan palvelualueen järjestämään koululaisten uimaopetukseen aloitettiin syyslukukaudella 2016.
Uimataitoa on jo pitkään pidetty suomalaisten kansalaistaitona. Se onkin ainoa taito, joka takaa veden äärellä ja vedessä tapahtuvien aktiiviteettien turvallisen harrastamisen ja siitä nauttimisen. Suomessa uimaopetusta on järjestetty jo vuosikausia, ja uimataidosta on kerätty paljon valtakunnallista tilastoa. Tässä opinnäytetyössä tutkitaan Vantaan uimaopetuksen tilastoja lukuvuosilta 2010-2011, 2015-2016 sekä 2018-2019. Tavoitteena oli saada selville, miten vantaalaisten 1-2-luokkalaisten oppilaiden uimataito on kehittynyt vuosien saatossa. Erityistä huomiota kiinnitettiin lukuvuosien 2015-2016 ja 2018-2019 eroihin, sillä tälle aikavälille sijoittui esiopetuksen uimaopetuksen aloittaminen.
Tilastojen analysointiin käytettiin Khiin neliötestiä, uimaopettajille suunnattua kyselyä sekä tilastollisen tiedon tarkastelua aluekohtaisella tasolla. Vantaalaisten 1-2-luokkalaisten uimataito on laskenut tilastollisesti erittäin merkittävästi (P<0,001), kun verrataan myöhempien lukuvuosien tilastoja lukukauteen 2009-2010. Syitä tähän voi olla monia, mutta tilastoista on luettavissa selkeää oppilasmäärän kasvua, ja uimaopettajien haastattelusta käy ilmi työmäärän lisääntymisen sekä ryhmäkokojen kasvun negatiiviset vaikutukset. Esiopetuksen uimaopetuksen positiiviset vaikutukset näkyvät kuitenkin 2-luokkalaisten uimataidossa, kun verrataan lukuvuosia 2015-2016 ja 2018-2019 keskenään. Muutokset positiiviseen suuntaan ovat olleet erittäin merkittäviä (P<0,001).
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että esiopetuksen uimaopetus tarjoaa paremmat lähtökohdat uimataidon oppimiseen 1-2-luokkalaisille. On mahdollista, että resurssien lisäämisen kautta vaikuttavuus olisi vieläkin suurempi.
Uimataitoa on jo pitkään pidetty suomalaisten kansalaistaitona. Se onkin ainoa taito, joka takaa veden äärellä ja vedessä tapahtuvien aktiiviteettien turvallisen harrastamisen ja siitä nauttimisen. Suomessa uimaopetusta on järjestetty jo vuosikausia, ja uimataidosta on kerätty paljon valtakunnallista tilastoa. Tässä opinnäytetyössä tutkitaan Vantaan uimaopetuksen tilastoja lukuvuosilta 2010-2011, 2015-2016 sekä 2018-2019. Tavoitteena oli saada selville, miten vantaalaisten 1-2-luokkalaisten oppilaiden uimataito on kehittynyt vuosien saatossa. Erityistä huomiota kiinnitettiin lukuvuosien 2015-2016 ja 2018-2019 eroihin, sillä tälle aikavälille sijoittui esiopetuksen uimaopetuksen aloittaminen.
Tilastojen analysointiin käytettiin Khiin neliötestiä, uimaopettajille suunnattua kyselyä sekä tilastollisen tiedon tarkastelua aluekohtaisella tasolla. Vantaalaisten 1-2-luokkalaisten uimataito on laskenut tilastollisesti erittäin merkittävästi (P<0,001), kun verrataan myöhempien lukuvuosien tilastoja lukukauteen 2009-2010. Syitä tähän voi olla monia, mutta tilastoista on luettavissa selkeää oppilasmäärän kasvua, ja uimaopettajien haastattelusta käy ilmi työmäärän lisääntymisen sekä ryhmäkokojen kasvun negatiiviset vaikutukset. Esiopetuksen uimaopetuksen positiiviset vaikutukset näkyvät kuitenkin 2-luokkalaisten uimataidossa, kun verrataan lukuvuosia 2015-2016 ja 2018-2019 keskenään. Muutokset positiiviseen suuntaan ovat olleet erittäin merkittäviä (P<0,001).
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että esiopetuksen uimaopetus tarjoaa paremmat lähtökohdat uimataidon oppimiseen 1-2-luokkalaisille. On mahdollista, että resurssien lisäämisen kautta vaikuttavuus olisi vieläkin suurempi.