Erityinen ensimmäinen vuosi sijaisperheessä : SOS-Lapsikylän alkuvaiheen tukimallin nykytilanteen kartoitus ja kehittäminen

Abstract

Opinnäytetyö kohdistui SOS-Lapsikylän sijaisperheille tarjoamaan ensimmäisen sijoitusvuoden tukeen. Tarkoitus oli selvittää, miten sijaisvanhemmat kokivat alun tuen, koettiinko tuki riittäväksi ja mitä kehitettävää tukimallissa oli. Kokemusta alun tuesta tarkasteltiin kiintymyssuhteeseen, sijaisvanhemmuuden muodostumiseen, sekä perheen saaman tuen kautta. Tavoite oli kehittää SOS-Lapsikylän alun tukimallia. Teoreettinen viitekehys koostui systeemiteoriasta ja kiintymyssuhdeteoriasta. Keskeiset käsitteet olivat sijaisvanhemmuus ja sijaissisaruus.

Opinnäytetyö oli monimenetelmällinen. Aineisto kerättiin kyselytutkimuksella, jonka tuloksista muodostettiin haastattelujen pääteemat. Laadullinen osuus koostui viiden sijaisvanhemman teemahaastattelusta. Opinnäytetyön informantit olivat toimineet 1–2 vuotta SOS-Lapsikylän sijaisvanhempina. Kyselytutkimuksen tulokset avattiin tilastollisilla menetelmillä. Teemahaastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysilla.

Kyselyn vastauksista nousseet teemat olivat työntekijäsuhde, parisuhteen tuen puute sekä perheen biologisten lasten tuen kehitystarve. Teemoihin syvennyttiin teemahaastatteluilla. Haastattelutulosten mukaan työntekijäsuhde koettiin merkittäväksi voimavaraksi alun tuessa. Tuloksissa vahvistuivat biologisten lasten tuen kehitystarve, sekä parisuhteessa ja kiintymyssuhteissa ilmenevien haasteiden parempi huomioiminen. Tuloksista nousi lisäksi vertaistuen tarve alun shokkiin ja kehitystarve toimivampaan yhteistyöhön sijoittavan kunnan kanssa.

Opinnäytetyön tulosten perusteella muodostettiin valmennusmalli biologisille lapsille. Valmennusmallissa yhdistyvät innostava matalan kynnyksen toiminta, mahdollisuus keskusteluun työntekijän ja vertaisasiantuntijan kanssa sekä tiedon jakaminen sijoitusprosessiin liittyen. Tulosten mukaan työntekijän tulee mahdollistaa kiintymyssuhde- ja parisuhdehaasteen käsitteleminen perheen muotoutumisvaiheen jälkeen.

Biologisten lasten tukimuotojen kehittäminen ja heidän roolinsa osana sijaisperheen hoitavaa systeemiä kaipaa lisätutkimusta. Myös alun shokki ilmiönä sijaisvanhemmuudessa kaipaa lisätutkimusta. Tutkimalla kuntayhteistyöhön liittyvää problematiikkaa tulisi etsiä parempia yhteistyömahdollisuuksia sosiaalityöntekijöiden, sijaisperheiden ja biologisten verkostojen välillä.

The thesis focused on the initial support provided by SOS-Children’s Village to foster families on the first year of child’s placement. The purpose of the thesis was to find out how the foster parents experienced the initial support. The aim was to develop the early support model for SOS-Children’s Village.

The data were collected through a survey for foster parents in SOS-Children’s Village. The data were analysed using statistical methods. The qualitative part of the study consisted of thematic interviews conducted for five foster parents. The interview data were content analysed.

The results highlighted the lack of support for the family's biological children. In addition, the results raised the need for peer support for parent’s initial shock after the child is placed in the family. According to foster parents, more open communication with the municipality would increase understanding of the symptoms of the placement child.

Based on the results, a coaching model was established for biological children. Also, according to results, the employee must allow the attachment and relationship problems to be addressed after the family's formative phase. The role of biological children as part of the caring foster family needs further research.