Varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvoinnin edistäminen – kehittämisprosessi Veisun päiväkodin kasvatus- ja opetushenkilökunnalle

Abstract

Tämän opinnäytetyön keskeisenä tavoitteena oli toteuttaa projektiluontoinen osallistava kehittämisprosessi aktiivisessa yhteistyössä pilottiryhmän henkilöstön kanssa. Opinnäytetyö pyrki myös vastaamaan työelämän erityisesti kohdennetun yksikön tarpeisiin, kartoittaa työn vaikutuksia henkilöstön työ- ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä selvittää pilottiyksikön työyhteisön kehittämistarpeita. Tutkimusaineistona käytettiin Työterveyslaitoksen ylläpitämän vuoden 2018 Kunta10-tutkimuksen kohdennettuja tuloksia, jotka loivat kehittämisprosessille tarpeen.

Viisi vaiheisen kehittämisprosessin neljä ensimmäistä vaihetta: muutostarpeen määrittely, nykytilan analyysi ja kehittämistarpeiden tunnistaminen, toteutussuunnitelman työstäminen ja organisointi sekä uusien toimintatapojen käyttöönottaminen ja arviointi toteutettiin vuoden 2019 aikana ja tulokset esiteltiin ja projekti päätettiin vuonna 2020. Kehittämisprosessi toteutettiin Tampereen kaupungin eteläisen alueen Veisu-Koivistonkylän varhaiskasvatusyksikön itsenäisen yksikön Veisun päiväkodin kasvatus- ja opetushenkilöstölle.

Neljän viikon arviointijaksolla arvioitiin kahden erillisen kehitystehtävän toteutumista, jotka liittyivät vuorovaikutustaitoihin sekä työnaikaiseen palautumiseen. Kehitystehtävien arviointi osoittautui haasteelliseksi aiheiden subjektiivisuuden vuoksi. Arviointijakson avoimien palautteiden ja asenneväittämien tulosten perusteella vuorovaikutusta koskeva kehitystehtävä toteutui työyhteisössä pääsääntöisesti ja oman, että työyhteisön toiminnan reflektointia tapahtui. Taukohuonetta koskevan kehitystehtävän kohdalla arviointijakso toi esille tarpeen kehitystehtävän uudelleensuuntaamisesta.

Kehittämisprosessin todelliset vaikutukset ovat vaikeasti todennettavissa ja arvioitavissa, mutta kehittämisprosessilla luotiin hyvä pohja työhyvinvoinnin edistämistyölle. Haasteita työhyvinvoinnin edistämiselle juuri tässä pilottiryhmässä luo etäjohtajan työnkuva, joka vaikeuttaa esihenkilön osallistumista kehittämistyöhön jokapäiväisessä arjessa sekä työyhteisössä vallitseva ajatus, ettei omalla toiminnalla ole vaikuttavuutta. Pilottiryhmälle on esitelty erilaisia vaihtoehtoja kehittämistyön jatkamiselle ja kehittämisprosessista saadun aineiston hyödyntämiselle. Viimeisessä henkilöstötapaamisessa esitelty idea työhyvinvointiryhmän perustamisesta herätti kiinnostusta työyhteisössä.