"Elämä on sitä mitä on, mutta tehty mikä tehty" : Veteraanien luomia merkityksiä sotakokemuksille ja vanhenemiselle
Lumivuokko, Reija (2011)
Lumivuokko, Reija
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112215066
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112215066
Tiivistelmä
Suomen sotien veteraanisukupolvi tulee katoamaan lähivuosina. Tämän sukupolven kokemusmaailman tutkiminen on siis ajankohtaista juuri nyt. Opinnäytetyössäni tutkin veteraanien kokemuksia sodasta ja vanhenemisesta. Lisäksi esitän yhdenlaisen näkemyksen sotakokemusten merkityksestä veteraanien vanhenemiselle.
Laadullinen tutkimukseni on tehty fenomenologisesti lähestyen. Aineistona käytin viiden Ilveskodissa kuntoutusjaksolla olevan veteraanin teemahaastattelua. Haastattelut analysoin Giorgin fenomenologisen psykologian analyysimenetelmästä ja Perttulan siitä laatimasta muunnelmasta soveltamallani menetelmällä. Analysoinnin tuloksena syntyi veteraanien merkitysverkostoja sota-ajoista, veteraaniudesta, vanhenemisesta, läheisistä ihmisistä ja nykyhetkestä.
Tutkimukseni osoitti, että sotakokemukset ovat jättäneet veteraaneihin jälkensä. Veteraanit muistivat sota-ajat selkeästi vielä useiden vuosikymmenten jälkeen. Katkeruuden sotavuosia kohtaan veteraanit olivat ajan myötä todenneet hyödyt-tömäksi. Osa veteraaneista muisteli sotaa mielellään, kun taas toiset halusivat unohtaa kaiken kokemansa.
Veteraanit kokivat vanhenemisen tapahtuvan hiljalleen ja huomaamattomasti. Sairaudet liitettiin vahvasti osaksi vanhenemista. Veteraanit olivat tyytyväisiä elettyyn elämäänsä, ja läheisillä ihmisillä oli suuri merkitys heille. Muistelu toi vanhenemiseen sisältöä ja selkeytti elettyä elämää.
Opinnäytetyöni sisältää arvokasta tietoa katoavasta sukupolvesta. Se antaa tietoa veteraanien kokemusmaailmasta ja heidän nykyisestä tilanteestaan. Nuoresta velvollisuudentuntoisesta sotamiehestä on tullut arvokas elämää nähnyt vanhaherra.
Laadullinen tutkimukseni on tehty fenomenologisesti lähestyen. Aineistona käytin viiden Ilveskodissa kuntoutusjaksolla olevan veteraanin teemahaastattelua. Haastattelut analysoin Giorgin fenomenologisen psykologian analyysimenetelmästä ja Perttulan siitä laatimasta muunnelmasta soveltamallani menetelmällä. Analysoinnin tuloksena syntyi veteraanien merkitysverkostoja sota-ajoista, veteraaniudesta, vanhenemisesta, läheisistä ihmisistä ja nykyhetkestä.
Tutkimukseni osoitti, että sotakokemukset ovat jättäneet veteraaneihin jälkensä. Veteraanit muistivat sota-ajat selkeästi vielä useiden vuosikymmenten jälkeen. Katkeruuden sotavuosia kohtaan veteraanit olivat ajan myötä todenneet hyödyt-tömäksi. Osa veteraaneista muisteli sotaa mielellään, kun taas toiset halusivat unohtaa kaiken kokemansa.
Veteraanit kokivat vanhenemisen tapahtuvan hiljalleen ja huomaamattomasti. Sairaudet liitettiin vahvasti osaksi vanhenemista. Veteraanit olivat tyytyväisiä elettyyn elämäänsä, ja läheisillä ihmisillä oli suuri merkitys heille. Muistelu toi vanhenemiseen sisältöä ja selkeytti elettyä elämää.
Opinnäytetyöni sisältää arvokasta tietoa katoavasta sukupolvesta. Se antaa tietoa veteraanien kokemusmaailmasta ja heidän nykyisestä tilanteestaan. Nuoresta velvollisuudentuntoisesta sotamiehestä on tullut arvokas elämää nähnyt vanhaherra.