Att bli mamma utan mamma : En kvalitativ studie om tankar och känslor då egen mamma inte är närvarande
Katainen, Krista (2011)
Katainen, Krista
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112215069
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112215069
Tiivistelmä
Tiivistelmä:
Lapsen odottaminen ja vanhemmuuteen valmistautuminen tuo mukanaan erilaisia muutoksia tunne-elämään. Omilla vanhemmilla ja etenkin omalla äidillä on suuri merkitys tässä elämänvaiheessa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää minkälaisia ajatuksia ja tunteita raskausaika herättää naisessa, jonka oma äiti ei syystä tai toisesta ole läsnä hänen elämässään. Toisena tavoitteena oli saada tietää onko äidittömillä raskaana olevilla/ vuoden sisällä synnyttäneillä naisilla toiveita hoitohenkilökuntaa kohtaan äidittömyyteen liittyen. Aineistokeruu tapahtui internetin keskustelupalstoilla. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Joyce Travelbeen teoriaa ”Ihminen ihmiselle – suhde”. Teorian mukaan kaikki hoitajan ja potilaan väliset kohtaamiset ovat ihmistenvälisiä prosesseja. Hoitajan tehtävänä on auttaa potilasta ehkäisemään ja hallitsemaan sairauden aiheuttamaa kärsimystä sekä tarvittaessa auttaa potilasta löytämään tarkoituksen näille kokemuksille. Tulokset analysoitiin Dag Ingvar Jacobsenin (2007) induktiivista sisältöanalyysiä käyttäen. Vastauksista etsittiin yhteisiä teemoja, jotka sitten luokiteltiin omiin luokkiinsa. Ajatuksista ja tunteista kun oma äiti ei ole läsnä syntyi seitsemän pääluokkaa, jotka ovat: ikävä ja kaipuu, tiedon ja kokemusten kaipuu, voima ja tuki, elämä ilman isoäitiä, suhde van-hempaan sukupolveen, haasteita elämässä ja hoitohenkilökunnan kohtaaminen sekä kahdeksan alaluokkaa, jotka ovat: isoäiti - lapsenlapsi suhteen kaipuu, apua lastenhoidossa, isoäiti muistoissa, suhde anoppiin, suhde isän uuteen puolisoon, kuka voi iloita niin kuin oma äiti, juhlat ja juhlapyhät sekä äidittömyyden vaikutus äitiyteen. Tutkimustulokset vahvistivat aikaisempien tutkimusten tuloksia. Raskausaika ja äitiys ilman oman äidin läsnäoloa herättävät monenlaisia ajatuksia ja tunteita, sekä vaikuttaa ihmissuhteisiin ja äitiyteen. Hoitohenkilökunnalta odotettiin ymmärrystä sekä asiallista ja sopivan myötätuntoista suhtautumista.
Lapsen odottaminen ja vanhemmuuteen valmistautuminen tuo mukanaan erilaisia muutoksia tunne-elämään. Omilla vanhemmilla ja etenkin omalla äidillä on suuri merkitys tässä elämänvaiheessa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää minkälaisia ajatuksia ja tunteita raskausaika herättää naisessa, jonka oma äiti ei syystä tai toisesta ole läsnä hänen elämässään. Toisena tavoitteena oli saada tietää onko äidittömillä raskaana olevilla/ vuoden sisällä synnyttäneillä naisilla toiveita hoitohenkilökuntaa kohtaan äidittömyyteen liittyen. Aineistokeruu tapahtui internetin keskustelupalstoilla. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Joyce Travelbeen teoriaa ”Ihminen ihmiselle – suhde”. Teorian mukaan kaikki hoitajan ja potilaan väliset kohtaamiset ovat ihmistenvälisiä prosesseja. Hoitajan tehtävänä on auttaa potilasta ehkäisemään ja hallitsemaan sairauden aiheuttamaa kärsimystä sekä tarvittaessa auttaa potilasta löytämään tarkoituksen näille kokemuksille. Tulokset analysoitiin Dag Ingvar Jacobsenin (2007) induktiivista sisältöanalyysiä käyttäen. Vastauksista etsittiin yhteisiä teemoja, jotka sitten luokiteltiin omiin luokkiinsa. Ajatuksista ja tunteista kun oma äiti ei ole läsnä syntyi seitsemän pääluokkaa, jotka ovat: ikävä ja kaipuu, tiedon ja kokemusten kaipuu, voima ja tuki, elämä ilman isoäitiä, suhde van-hempaan sukupolveen, haasteita elämässä ja hoitohenkilökunnan kohtaaminen sekä kahdeksan alaluokkaa, jotka ovat: isoäiti - lapsenlapsi suhteen kaipuu, apua lastenhoidossa, isoäiti muistoissa, suhde anoppiin, suhde isän uuteen puolisoon, kuka voi iloita niin kuin oma äiti, juhlat ja juhlapyhät sekä äidittömyyden vaikutus äitiyteen. Tutkimustulokset vahvistivat aikaisempien tutkimusten tuloksia. Raskausaika ja äitiys ilman oman äidin läsnäoloa herättävät monenlaisia ajatuksia ja tunteita, sekä vaikuttaa ihmissuhteisiin ja äitiyteen. Hoitohenkilökunnalta odotettiin ymmärrystä sekä asiallista ja sopivan myötätuntoista suhtautumista.