Työterveyshoitaja masennuksen tunnistajana ja masentuneen asiakkaan auttajana

Abstract

Yhteiskunnan ja työelämän nopea muutos ovat tuoneet työterveyshuoltoon ja työterveyshoitajien työnkuvaan uusia haasteita. Nykyisin ihmisten työkyvyn haasteet ovat muuttuneet fyysisistä enemmän henkisiin ja sosiaalisiin, mikä näkyy mielenterveyssyiden nousuna yleisimmäksi syyksi jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Masennusdiagnoosi on eläkkeen perustana suurimmalla osalla. Työterveyshoitajalla on mahdollisuus tehdä masennuksen varhaista tunnistamista terveystarkastusten ja sairausvastaanottojen yhteydessä.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata työterveyshoitajien kokemuksia heidän omista valmiuksistaan masennuksen oireiden tunnistajina ja masentuneen asiakkaan auttajina. Lisäksi selvitettiin mitkä tekijät tukevat näitä valmiuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa työterveyshoitajien kokemuksista, ja tämän tiedon perusteella edistää masennuksen hoitoa työterveyshuollossa. Opinnäytetyön tuloksena syntyi masennuksen tunnistamisen toimintamalli työterveyshoitajien työn tueksi.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin yksilö- ja ryhmämuotoisilla teemahaastatteluilla. Tutkimukseen haastateltiin viisi Terveystalon työterveyshoitajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tutkimustuloksissa korostui se, että masennuksen varhainen tunnistaminen on ensisijaista. Kyselylomakkeiden käyttö auttaa masennusoireiden tunnistamisessa. Tunnistaminen vaatii hyviä vuorovaikutustaitoja kerätessä asiakkaalta tietoja. Masentuneen asiakkaan auttajana työterveyshoitaja on kokoava organisoija, jonka tärkein tehtävä on ohjata asiakas eteenpäin saamaan hoitoa, mutta myös tukea asiakasta kokonaisvaltaisesti. Työterveyshoitajat eivät kokeneet valmiuksiaan riittävän vahvoiksi tunnistajina eivätkä auttajina. Työterveyshoitajat kokivat, etteivät ole saaneet terveydenhoitajan perusopinnoista riittäviä valmiuksia, vaan lisäkoulutukselle on selkeä tarve. Tärkeänä pidettiin sitä, että kaikilla hoitajilla olisi riittävän hyvät tiedot ja taidot tunnistaa asiakkaiden masennusoireita.

Tuloksista nousi esille, että työterveyshoitajat kaipasivat työnsä tueksi masennuksen tunnistamisen toimintamallia. Tämän opinnäytetyön kehittämistehtävänä laaditun toimintamallin tavoitteena on auttaa hoitajia tunnistamaan asiakkaan masennusoireita ja toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla.

The aim was to find out occupational health nurses’ experiences of their preparedness recognizing depression and nursing depressed customers. The objective was to provide information on the experiences of nurses and to promote the treatment of depression in occupational health care. As a result of the thesis, an operating model for identifying depression was created to support the work of nurses.

The study was qualitative in nature and the data were collected through a thematic interview of a group and individuals. Five occupational health nurses were interviewed. The data were analyzed using inductive content analysis.

Early identification of depression is a priority. The use of questionnaires helps to identify depressive symptoms. Identification requires good interaction skills when gathering information from a customer. The nurse is a collective organizer whose main task is to guide the customer forward to receive treatment, but also to support the customer holistically. Nurses did not find their capabilities strong enough. Nurses felt that they had not acquired sufficient skills from basic nursing studies. It was considered important that all caregivers should have sufficient knowledge and skills to identify customer’s depressive symptoms.

The results show that to support their work nurses need an operating model to identify depression. The goal of the developed operating model is to help caregivers identify the customer's depressive symptoms and act as required by the situation.