Terveydenhoitajien valmiudet tunnistaa ja hoitaa aikuisten mielenterveys- ja päihdeongelmia
Rahkonen, Päivi (2020)
Rahkonen, Päivi
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120125454
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120125454
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata terveysasemien terveydenhoitajien kokemuksia heidän omista valmiuksistaan tunnistaa ja hoitaa aikuisten mielenterveys- ja päihdeongelmia. Tarkoituksena oli myös selvittää, millaisena terveydenhoitajat kokivat oman osaamisensa mielenterveys- ja päihdeongelmien tunnistajina ja hoitajina. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa perusterveydenhuollossa aikuisten asiakkaiden kanssa tehtävästä mielenterveys- ja päihdetyöstä. Analyysin tulosten perusteella laadittiin ohje mielenterveyspalveluista, jota terveydenhoitajat voivat halutessaan hyödyntää omassa työssään. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä ja aineiston keruu suoritettiin yksilöhaastatteluina etäyhteyksin. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Terveydenhoitajat kokivat työhön kuuluvan osaamisen auttavan mielenterveys- ja päihdeongelmien tunnistamisessa, mutta tunnistamiseen liittyy myös ongelmia. Näitä ongelmia ovat rajallinen aika sekä mielenterveys- ja päihdeongelman oikean vakavuusasteen tunnistaminen. Terveydenhoitajat kokivat, että heidän työssään mielenterveys- ja päihdeongelmien hoitaminen keskittyy kartoitukseen ja tunnistamiseen, eikä hoitamisen varsinaisesti katsottu kuuluvan omaan työhön. Oma osaaminen koettiin hyväksi mielenterveys- ja päihdeongelmien tunnistajina, mutta puutteelliseksi niiden hoitajina. Terveydenhoitajat kokivat, että heillä on hyvät valmiudet jatkohoitoon lähettämiseen, mutta jatkohoitoon liittyy myös ongelmia. Näitä ongelmia ovat mielenterveyspalveluiden ja hoitopolkujen haasteellisuus, jonka vuoksi jatkohoitoon lähettäminen koettiin hankalana. Mielenterveys- ja päihdeongelmien tunnistamiseen ja hoitamiseen liittyviä kehittämiskohteita terveydenhoitajat kuvasivat sekä yleisesti, että oman työnsä näkökulmasta.
Ohje, joka laadittiin analyysin tulosten perusteella, sisältää informaatiota mielenterveyspalveluista sekä ohjeistuksen siitä, miten ja missä tapauksissa asiakas tulee näihin palveluihin ohjata. Jatkossa olisi tärkeää myös pohtia, miten terveydenhoitajat saisivat tiedon ohjaamiensa asiakkaiden jatkohoidon onnistumisesta. Tämä vahvistaisi terveydenhoitajille kokemusta siitä, että asiakas on saanut tarpeitaan vastaavaa hoitoa ja samalla tukisi terveydenhoitajien tunnetta oikeaan hoitopaikkaan ohjaamisesta.
Terveydenhoitajat kokivat työhön kuuluvan osaamisen auttavan mielenterveys- ja päihdeongelmien tunnistamisessa, mutta tunnistamiseen liittyy myös ongelmia. Näitä ongelmia ovat rajallinen aika sekä mielenterveys- ja päihdeongelman oikean vakavuusasteen tunnistaminen. Terveydenhoitajat kokivat, että heidän työssään mielenterveys- ja päihdeongelmien hoitaminen keskittyy kartoitukseen ja tunnistamiseen, eikä hoitamisen varsinaisesti katsottu kuuluvan omaan työhön. Oma osaaminen koettiin hyväksi mielenterveys- ja päihdeongelmien tunnistajina, mutta puutteelliseksi niiden hoitajina. Terveydenhoitajat kokivat, että heillä on hyvät valmiudet jatkohoitoon lähettämiseen, mutta jatkohoitoon liittyy myös ongelmia. Näitä ongelmia ovat mielenterveyspalveluiden ja hoitopolkujen haasteellisuus, jonka vuoksi jatkohoitoon lähettäminen koettiin hankalana. Mielenterveys- ja päihdeongelmien tunnistamiseen ja hoitamiseen liittyviä kehittämiskohteita terveydenhoitajat kuvasivat sekä yleisesti, että oman työnsä näkökulmasta.
Ohje, joka laadittiin analyysin tulosten perusteella, sisältää informaatiota mielenterveyspalveluista sekä ohjeistuksen siitä, miten ja missä tapauksissa asiakas tulee näihin palveluihin ohjata. Jatkossa olisi tärkeää myös pohtia, miten terveydenhoitajat saisivat tiedon ohjaamiensa asiakkaiden jatkohoidon onnistumisesta. Tämä vahvistaisi terveydenhoitajille kokemusta siitä, että asiakas on saanut tarpeitaan vastaavaa hoitoa ja samalla tukisi terveydenhoitajien tunnetta oikeaan hoitopaikkaan ohjaamisesta.