Henkilökunnan näkemyksiä dialogisuudesta ja yhteisöllisyydestä nuorten päihdekuntoutuksessa

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee nuorten päihteiden käyttöä ja siihen liittyvää kuntoutusta eräässä alaikäisille tarkoitetussa päihdekuntoutusyksikössä. Yksikön asiakaskunta koostuu 15–17-vuotiaista sijoitetuista nuorista. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ohjaajien näkemyksiä yksikön kuntoutuksesta ja siitä, mitkä asiat ja ilmiöt tukevat yhteisöllisyyden ja dialogisuuden toteutumista yksikössä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa, jota voitaisiin hyödyntää yksikön toiminnan kehittämistyössä. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat 1.Mitä tekijöitä henkilökunta näkee yhteisöllisyyttä vahvistavina tekijöinä? 2.Mitä tekijöitä henkilökunta näkee dialogisia suhteita vahvistavina tekijöinä? 3.Mitä esteitä nähdään näiden kahden toteutumiselle?

Opinnäytetyön teoria pohjautuu kirjallisuuteen ja Yammer-sovelluksessa käytyyn keskusteluun, johon osallistui 8 työyhteisössä vakituisesti työskentelevää henkilöä. Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusotetta ja keskustelusta saatu aineisto analysoitiin teemoittelemalla.

Opinnäytetyön perusteella yhteisöllisyys yksikössä syntyy yhdessä toimimisen kautta. Toiminnan mahdollistaa yksikön viikko-ohjelma, jonka sisällä käydään myös keskusteluja ja päätetään asioista yhdessä. Yhteisöllisyyden esteeksi henkilökunta näki sen, että lastensuojelun kentällä tehtävä työ on lähtökohtaisesti hyvin aikuisjohtoista. Syvälliset ja henkilökohtaiset keskustelut ohjaajien ja nuorten välillä vaativat luottamuksellisen suhteen, jota saattaa heikentää se, että ohjaajat ovat nuoren asioissa ilmoitusvelvollisia. Jatkotutkimuksessa olisi mielenkiintoista kartoittaa useamman saman organisaation lastensuojelunyksikön henkilökunnan näkemyksiä kerralla. Näin otannasta saataisiin laajempi ja tutkimustulos voisi auttaa organisaation eri yksiköitä siirtämään hyviä käytäntöjä ja toiminnan malleja yksiköiden välillä.

This thesis discusses substance abuse problems among young people and the rehabilitation services available at a selected rehabilitation unit. The unit in question works with minors between the ages of 15 and 17, placed under the child protective services care. To maintain confidentiality and privacy, the unit is referred as 'Uusi alku.'

The purpose of this thesis was to collect information about the rehabilitation and the different factors that support the sense of community and dialogical interactions in the Uusi alku rehabilitation unit from the caregivers’ point of view. The specific aim was to bring useful information to develop further the practices used in the unit.

The data in this qualitative study were collected through literature and conversations in Yammer-application. These conversations were between the eight permanent full-time employees at Uusi alku. The data were analyzed using content analysis.

The results showed that the weekly activities supported the different aspects of dialogue and the sense of community. The results also suggest that the work done in child protective services may focus too much on the adults’ leading, creating a fraction and inequality between the youth and the unit employees. As a further study, it would be beneficial to explore the same themes in other units of the same organization.