Henkilökunnan näkemyksiä dialogisuudesta ja yhteisöllisyydestä nuorten päihdekuntoutuksessa
Heikkinen, Jussi-Matti (2020)
Heikkinen, Jussi-Matti
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120125526
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120125526
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee nuorten päihteiden käyttöä ja siihen liittyvää kuntoutusta eräässä alaikäisille tarkoitetussa päihdekuntoutusyksikössä. Yksikön asiakaskunta koostuu 15–17-vuotiaista sijoitetuista nuorista. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ohjaajien näkemyksiä yksikön kuntoutuksesta ja siitä, mitkä asiat ja ilmiöt tukevat yhteisöllisyyden ja dialogisuuden toteutumista yksikössä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa, jota voitaisiin hyödyntää yksikön toiminnan kehittämistyössä. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat 1.Mitä tekijöitä henkilökunta näkee yhteisöllisyyttä vahvistavina tekijöinä? 2.Mitä tekijöitä henkilökunta näkee dialogisia suhteita vahvistavina tekijöinä? 3.Mitä esteitä nähdään näiden kahden toteutumiselle?
Opinnäytetyön teoria pohjautuu kirjallisuuteen ja Yammer-sovelluksessa käytyyn keskusteluun, johon osallistui 8 työyhteisössä vakituisesti työskentelevää henkilöä. Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusotetta ja keskustelusta saatu aineisto analysoitiin teemoittelemalla.
Opinnäytetyön perusteella yhteisöllisyys yksikössä syntyy yhdessä toimimisen kautta. Toiminnan mahdollistaa yksikön viikko-ohjelma, jonka sisällä käydään myös keskusteluja ja päätetään asioista yhdessä. Yhteisöllisyyden esteeksi henkilökunta näki sen, että lastensuojelun kentällä tehtävä työ on lähtökohtaisesti hyvin aikuisjohtoista. Syvälliset ja henkilökohtaiset keskustelut ohjaajien ja nuorten välillä vaativat luottamuksellisen suhteen, jota saattaa heikentää se, että ohjaajat ovat nuoren asioissa ilmoitusvelvollisia. Jatkotutkimuksessa olisi mielenkiintoista kartoittaa useamman saman organisaation lastensuojelunyksikön henkilökunnan näkemyksiä kerralla. Näin otannasta saataisiin laajempi ja tutkimustulos voisi auttaa organisaation eri yksiköitä siirtämään hyviä käytäntöjä ja toiminnan malleja yksiköiden välillä.
Opinnäytetyön teoria pohjautuu kirjallisuuteen ja Yammer-sovelluksessa käytyyn keskusteluun, johon osallistui 8 työyhteisössä vakituisesti työskentelevää henkilöä. Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusotetta ja keskustelusta saatu aineisto analysoitiin teemoittelemalla.
Opinnäytetyön perusteella yhteisöllisyys yksikössä syntyy yhdessä toimimisen kautta. Toiminnan mahdollistaa yksikön viikko-ohjelma, jonka sisällä käydään myös keskusteluja ja päätetään asioista yhdessä. Yhteisöllisyyden esteeksi henkilökunta näki sen, että lastensuojelun kentällä tehtävä työ on lähtökohtaisesti hyvin aikuisjohtoista. Syvälliset ja henkilökohtaiset keskustelut ohjaajien ja nuorten välillä vaativat luottamuksellisen suhteen, jota saattaa heikentää se, että ohjaajat ovat nuoren asioissa ilmoitusvelvollisia. Jatkotutkimuksessa olisi mielenkiintoista kartoittaa useamman saman organisaation lastensuojelunyksikön henkilökunnan näkemyksiä kerralla. Näin otannasta saataisiin laajempi ja tutkimustulos voisi auttaa organisaation eri yksiköitä siirtämään hyviä käytäntöjä ja toiminnan malleja yksiköiden välillä.