Fyysinen vapauden rajoittaminen somaattisessa hoidossa

Abstract

Tässä opinnäytetyössä kartoitettiin fyysisen vapauden rajoittamisen keinoja sekä niiden syitä somaattisilla vuodeosastoilla. Lisäksi selvitettiin vapauden rajoittamiseen liittyvää päätöksentekoa ja eettistä näkökulmaa. Tavoitteena oli luoda kokonaiskuva fyysisestä vapauden rajoittamisesta somaattisella vuodeosastolla siten, että se hyödyttäisi vuodeosastojen henkilökuntaa ja olisi avuksi eettisen ajattelun ja toimintatapojen kehittämisessä.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää ja aineisto kerättiin kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi 30 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kirurgisten osastojen hoitajaa. Kyselylomake oli puolistrukturoitu, jossa oli muutamia avoimia kysymyksiä lisäselvitystä antamaan. Aineisto analysoitiin SPSS -ohjelmalla ja sisällönanalyysillä, ja tuloksista saadut havainnollistavat kuviot tehtiin Excel-ohjelmalla.

Opinnäytetyömme tuloksien mukaan suurin osa hoitajista tuntee fyysiseen vapauden rajoittamiseen liittyvät lait ja ohjeet. Lääkäri tekee päätöksen rajoittamisesta, jonka hoitajat toteuttavat - tämä päätös saattaa kuitenkin tulla viiveellä. Hoitajien mukaan rajoittaminen pystytään toteuttamaan pääosin turvallisesti. Rajoitettavien potilaiden kanssa keskustellaan tuloksien mukaan hyvin, mikä lisää potilaan turvallisuuden tunnetta. Puolet hoitajista oli sitä mieltä, että fyysinen vapauden rajoittaminen loukkaa potilaan itsemääräämisoikeutta, mutta samalla lähes kaikki olivat sitä mieltä, että rajoittaminen on kuitenkin hyväksyttävää, koska se suojelee potilaiden ja henkilökunnan turvallisuutta.

Somaattisessa hoidossa tapahtuu melko paljon fyysistä vapauden rajoittamista, mutta rajoittamistilanteita voisi vielä kehittää. Hoitajat itse ovat toivoneet lisää koulutusta rajoitustilanteisiin sekä selkeitä ja tarkkoja ohjeita, miten näitä tilanteita toteutetaan. Vain 40 % osastojen hoitajista kirjaa aina rajoitustoimenpiteistä ja myös kirjaamista tulisikin kehittää ja sen tulisi olla systemaattista.

The aim of this study was to determine a general view on the physical restraining of patients in somatic care, the restraining methods used, and how the restraining should be organized so it would help the nursing staff most in their work and support their ethical thinking. The purpose of this thesis was to obtain an understanding on the physical restraining methods currently in use in somatic care, and the reasoning behind them. Another aim was to clarify the decisionmaking processes and ethical considerations that go with the subject.

The study was quantitative in nature and the data were collected via a questionnaire. The sample consisted of the surgical nursing staff in the Pirkanmaa hospital district. The data were analysed using statistical methods and quantitative content analysis.

The respondents’ view was that, in the inspected wards, the most commonly used means of restriction were different kinds of restraints, for example limb restraints. By protocol, the doctor should always make the decisions regarding physical restriction, but in reality this cannot always be the case, as it is often unexpectedly required. 50% of the nurses felt that restraining a person’s freedom hinders their autonomy as patients, but at the same time nearly all (96.7%) of them deemed it acceptable, when it ensures that the patients will not hurt themselves or others.