Liikettä niveliin: Kuuden viikon dynaamisen liikkuvuusharjoittelun vaikutus 9–10-vuotiaiden lasten liikkuvuus- ja voimantuotto-ominaisuuksiin
Korkiakangas, Juho; Haapala, Juuso (2020)
Korkiakangas, Juho
Haapala, Juuso
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120225608
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120225608
Tiivistelmä
Lasten nivelliikkuvuuksien alentuminen on noussut kuluneiden vuosien aikana useaan otteeseen pinnalle uutisotsikoissa, jonka johdosta päädyimme valitsemaan työn aiheen myös sen mukaan. Liikkuvuus tarkoittaa kehon nivelten ja niitä ympäröivien kudosten sekä hermoston toiminnasta riippuvia vapaita liikeratoja. Hyvä nivelliikkuvuus on erityisen tärkeä ominaisuus urheiluun tähtäävään suorituskyvyn ja yleisen toimintakyvyn kannalta. Oikeaoppisella liikkuvuusharjoittelulla pystytään varmistamaan nuoren terveyttä edistävää kasvua ja kehitystä.
Opinnäyteyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa lasten liikkuvuusharjoittelusta lasten parissa työskenteleville ammattikunnille sekä tarjota lapsille toiminnallisia harjoitteita pitkäaikaisten istumajaksojen katkaisemiseksi koulupäivän aikana. Työn tavoitteena oli selvittää kuuden viikon dynaamisen liikkuvuusharjoittelun vaikutusta erään Seinäjoen alueen koulun kolmasluokkalaisten liikkuvuusominaisuuksiin sekä alaraajojen voimantuottokykyyn. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena interventiotutkimuksena. Interventio toteutui tammi-maaliskuussa 2020.
Tutkimuksen interventioon osallistui yhteensä 26 kohdehenkilöä, joista 24 suoritti sekä alku- että loppumittaukset. Tutkimuksessa liikkuvuusominaisuuksia mitattiin sit-and-reach-testillä, modifoidulla Thomasin -testillä, shoulder stretch -testillä sekä nilkan passiivisen dorsifleksion mittauksella. Alaraajojen voimantuottoa mitattiin ver-tikaalihyppytestillä.
Kuuden viikon intervention jälkeisistä loppumittauksien tuloksista voidaan päätellä, että dynaamisella liikkuvuusharjoittelulla on vaikutuksia 9–10-vuotiaiden lasten hartiaseudun ja takaketjun liikkuvuuksien lisääntymiseen. Muissa mitattavissa ominaisuuksissa tapahtui yksittäisiä parannuksia. Intervention otos oli pieni ja alkumittausten perusteella suurimmalla osalla kohdehenkilöistä ei esiintynyt rajoituksia liikkuvuuksissa, joten tilastollisesti merkittävät muutokset jäivät vähäisiksi. Tuloksista nousi esille, ettei intervention liikkuvuusharjoitteilla ollut vaikutusta alaraajojen voimantuottoon. Suurimmat liikkuvuuden lisäykset kohderyhmällä tapahtuivat takaketjun liikkuvuuksissa.
Opinnäyteyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa lasten liikkuvuusharjoittelusta lasten parissa työskenteleville ammattikunnille sekä tarjota lapsille toiminnallisia harjoitteita pitkäaikaisten istumajaksojen katkaisemiseksi koulupäivän aikana. Työn tavoitteena oli selvittää kuuden viikon dynaamisen liikkuvuusharjoittelun vaikutusta erään Seinäjoen alueen koulun kolmasluokkalaisten liikkuvuusominaisuuksiin sekä alaraajojen voimantuottokykyyn. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena interventiotutkimuksena. Interventio toteutui tammi-maaliskuussa 2020.
Tutkimuksen interventioon osallistui yhteensä 26 kohdehenkilöä, joista 24 suoritti sekä alku- että loppumittaukset. Tutkimuksessa liikkuvuusominaisuuksia mitattiin sit-and-reach-testillä, modifoidulla Thomasin -testillä, shoulder stretch -testillä sekä nilkan passiivisen dorsifleksion mittauksella. Alaraajojen voimantuottoa mitattiin ver-tikaalihyppytestillä.
Kuuden viikon intervention jälkeisistä loppumittauksien tuloksista voidaan päätellä, että dynaamisella liikkuvuusharjoittelulla on vaikutuksia 9–10-vuotiaiden lasten hartiaseudun ja takaketjun liikkuvuuksien lisääntymiseen. Muissa mitattavissa ominaisuuksissa tapahtui yksittäisiä parannuksia. Intervention otos oli pieni ja alkumittausten perusteella suurimmalla osalla kohdehenkilöistä ei esiintynyt rajoituksia liikkuvuuksissa, joten tilastollisesti merkittävät muutokset jäivät vähäisiksi. Tuloksista nousi esille, ettei intervention liikkuvuusharjoitteilla ollut vaikutusta alaraajojen voimantuottoon. Suurimmat liikkuvuuden lisäykset kohderyhmällä tapahtuivat takaketjun liikkuvuuksissa.