Sykevälimittaus toimistotyön kuormittavuuden arvioinnissa sekä kokemuksia Stress Free Areasta

Abstract

Sykevälimittaus on uudehko menetelmä elimistön kuormittuneisuuden ja palautumisen arvioinnissa. Sen avulla saadaan tietoa autonomisen hermoston tasapainosta. Pitkittyneessä stressissä sympaattinen hermosto on yliaktiivinen, kun taas palautumisen aikana parasympaattinen hermosto aktivoituu. Tutkimusten mukaan suuri sykevaihtelu kertoo hyvästä palautumisesta, kun taas pieni sykevaihtelu saattaa pitkällä aikavälillä johtaa uupumiseen ja terveysongelmiin. Stress Free Area –konsepti perustuu työtilojen suunnitteluun siten, että tilat ovat mahdollisimman palauttavat. Tilojen suunnittelussa otetaan huomioon värit, materiaalit, muodot, akustiikka ja valaistus. Konseptin on kehittänyt konseptisuunnittelija Margit Sjöroos. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Aalto Yliopiston ylioppilaskunnan työntekijät kokevat uudet Stress Free Area –konseptin mukaiset toimitilansa sekä miten sykevälimittausta voidaan hyödyntää toimistotyöntekijöiden kuormittuneisuuden arvioinnissa. Mittaukseen osallistui kymmenen Aalto Yliopiston ylioppilaskunnan työntekijää. Sykevälimittauksessa käytettiin Suunto –sykevöitä sekä Firstbeatin Hyvinvointianalyysiä. Työntekijän pitivät päiväkirjaa mittausjakson ajan. Tulosten perusteella neljä työntekijää kutsuttiin henkilökohtaiseen teemahaastatteluun, jossa pyrittiin selvittämään osallistujien työnkuvaa, henkilökohtaista elämäntilannetta sekä ajatuksia uusista toimitiloista. Tulosten mukaan työntekijät kokivat haastattelujen perusteella Stress Free –konseptin mukaiset työtilansa toimiviksi. Sykevälianalyysin antamat tulokset eri tiloista olivat ristiriitaiset. Monet tilat koettiin subjektiivisesti neutraaleiksi, mutta sykeväliaineiston perusteella tiloissa esiintyi enemmän stressireaktioita kuin palauttavia reaktioita. Sykevälimittauksen käyttö tilojen toimivuuden arvioinnissa on vaikeaa, koska reaktioiden syntyyn vaikuttaa niin moni tekijä. Työntekijöiden kuormittuneisuuden arviointiin sykevälimittaus soveltui tässä tutkimuksessa hyvin. Yhdeksästä tutkittavasta viidellä oli riittävä unen aikainen palautuminen. Kukaan tutkittavista ei saavuttanut 30 %:n suositeltua palautumisosuutta mittausjaksolla. Vain neljällä tutkittavalla yhdeksästä esiintyi vähäisiä palauttavia reaktioita työpäivän aikana ja kahdella tutkittavalla sykevaihtelu jäi mittausjaksolla alle suositusrajan.

Today, stress can be measured with new technology, monitoring heart rate variability (HRV) with heart rate monitors. They provide us with information about the body’s ability to recover from stress by showing the activity on the autonomic nervous system. Stress Free Area is a new concept in the field of office design. It has been developed by Margit Sjöroos. Stress Free Area is a multiprofessional approach that takes into account materials, acoustics, colors, and shapes in a psychological level. The purpose of this qualitative case-study was to assess the usability of HRV measurement in assessment of office employees’ stress in Student Association of Aalto University and to find out their opinions about the new Stress Free Area concept in their workplace. Ten employees of Student Association of Aalto University took part in the study. Their stress and recovery during a two-day-period was measured by using Suunto Smart Memory Belts. The participants kept a diary during the measurement. Nine of ten participants were accepted to the analysis. The heart rate data was analysed with Wellness Analysis provided by Firstbeat. In addition, four participants were invited to a theme-interview. According to the interviews, the Stress Free Area Concept was mostly perceived on a subconscious level. The employees were especially pleased with lighting, acoustics and their individual work stations. The results of HRV data in different areas of the office were ambivalent. In assessment of participants’ stress and recovery, the HRV data gave versatile results. Five of nine participants had adequate recovery during the sleep-period. None of the participants reached the goal of 30 per cent recovery. During the work-period, only four of nine participants had minimal physical recovery reactions. Two of the participants had inadequate heart rate variability during the measurement period. In conclusion, the HRV analysis provided usable results concerning the stress and recovery of the employees. The theme interviews provided good insights to the employees work and their opinions about the Stress Free concept. Further studies are still needed to assess the link between HRV and Stress Free concept in the office environment