Fysioterapeuttinen ryhmätoiminta osana nuorten aikuisten sosiaalipsykiatrista kuntoutusta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää fysioterapeuttisen ryhmätoiminnan vaikutuksia osana nuorten aikuisten sosiaalipsykiatrista kuntoutusta. Tavoitteena oli ensisijaisesti uuden käytännössä hyödynnettävän tiedon tuottaminen sekä fysioterapian että psykiatrisen kuntoutuksen kentälle. Opinnäytetyö on laadullinen ja toiminnallinen. Sen empiirisen perustan muodosti fysioterapeuttisen ryhmätoiminnan suunnittelu ja ohjaaminen viidelle Sopimusvuoren päivätoimintakeskus Verstaan asiakkaalle. Pääasiallisina tiedonhankintamenetelminä käytettiin puolistrukturoitua kysymyslomaketta ja osallistuvaa havainnointia. Laadullisen tutkimusmenetelmän ominaispiirteiden mukaisesti, opinnäytetyön tulokset perustuvat ensisijaisesti tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden omakohtaisille kokemuksille, jotka sinällään ainutkertaisina eivät ole yleistettävissä.

Ryhmätoimintaan osallistuneiden kuntoutujien kokemukset fysioterapeuttisen ryhmätoiminnan vaikutuksista vaihtelivat yksilöllisesti hyvinkin paljon. Suurin vaikutus ryhmätoimintaan osallistumisella koettiin kuitenkin olevan kehon kuvaan sekä kehontuntemuksen lisääntymiseen. Fyysisen oireilun osalta korostui etenkin kokemus lihasjännityksen lievittymisestä. Ainoastaan yksi kuntoutuja ei kuvannut ryhmätoimintaan osallistumisen aikana tai sen seurauksena minkäänlaisia muutoksia kokemuksessaan. Yleisesti ottaen, kokivat kaikki kuntoutujat ryhmätoiminnan vastanneen odotuksiaan. Hyödyllisimmiksi harjoitteiksi koettiin etenkin rentoutumiseen, hengitykseen ja venyttelyihin liittyvät harjoitukset. Fysioterapeuttisen havainnoinnin näkökulmasta ryhmätoiminnan vaikutukset ilmenivät erityisesti kuntoutujien parantuneena kykynä keskittyä ohjattuihin harjoituksiin.

Opinnäytetyön tulosten pohjalta voidaan fysioterapeuttisella ryhmätoiminnalla nähdä jossain määrin olevan sekä kuntoutujien fyysistä että psyykkistä hyvinvointia edistäviä vaikutuksia. Tässä mielessä sen voidaan myös ajatella omalta osaltaan tukevan ja täydentävän sosiaalipsykiatrista kuntoutusta. Lyhyen intervention pohjalta on kuitenkin vaikea sanoa, kuinka pitkäaikaisia tai pysyviä kuntoutujien kokemat vaikutukset ovat tai missä määrin ne edistävät kuntoutujien kuntoutumisprosessia kokonaisuutena ja pidemmällä aikavälillä. Jatkotutkimuksen kannalta olisikin mielenkiintoista selvittää erityisesti muuhun kuntoutustoimintaan integroidun, säännöllisen ja pitkäkestoisen fysioterapeuttisen intervention vaikutuksia.

The purpose of this study was to examine the experienced effects of physiotherapeutic group exercise as an integral part of young adults’ social psychiatric rehabilitation. The objective was to produce new information for practical use in the fields of both physiotherapy and psychiatric rehabilitation. The study is empirical and functional. Its’ empirical basis consists of planning and instructing physiotherapeutic group exercise as a form of rehabilitation to five clients of Sopimusvuori rehabilitation center Verstas. The data collection methods used are participant observation and half structured questionnaires. The study being qualitative and focusing mainly on unique experiences, the results cannot be generalized.

The clients’ experiences of the effects of the physiotherapeutic group exercise varied individually. The most significant impact was, however, experienced in the area of body image and body awareness. Increased muscle tension which was a typical physical symptom among almost all the clients was also experienced to be relieved. Among the group participants there was only one client who did not experience any kind of problems nor changes either in the beginning, during or after the group exercise. In general, all five clients felt that the physiotherapeutic group exercise had met their expectations. Exercises relating to relaxation, breathing and stretching were generally experienced as the most useful ones. From the perspective of physiotherapeutic observation, the development was seen especially in the clients’ capability to concentrate on various exercises.

The results of this study suggest that physiotherapeutic group exercise seems to some extent have a positive impact on experienced mental and physical well being. The result would therefore indicate the overall significance of physiotherapeutic approach in social psychiatric rehabilitation. Since the physiotherapeutic intervention was brief, it is hard to say to what extent the impact actually benefits the clients’ rehabilitation process as a whole and in the long term. It would therefore be interesting if further study concentrated on the impact of a regular, long term physiotherapeutic group exercise as an integrated part of the clients’ social psychiatric rehabilitation.