Muistisairasta läheistään hoitavan omaishoitajan voimavarat

Abstract

Muistisairaus on nykyään yleinen sairaus ja sitä myötä myös muistisairaiden omaishoitajien määrä on koko ajan kasvussa. Heidän työpanoksensa on tärkeässä osassa yhteiskunnassa. He mahdollistavat sen, että muistisairas läheinen ei joudu laitokseen liian aikaisin. Aina ei huomata, miten suuren ja arvokkaan työn omaishoitajat tekevät hoitaessaan muistisairasta läheistään kotona.

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata etenevää muistisairautta sairastavan omaishoitajan jaksamista. Tavoitteenamme oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää muistisairaan omaishoitajan tukemiseen sekä tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää omaishoitoa.

Opinnäytetyömme on laadullinen ja käytimme haastatteluissa avointa haastattelua. Haastattelimme yhdeksää omaishoitajaa syksyllä 2011. Haastateltavat omaishoitajat saimme Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistyksen kautta. Analysoimme työmme aineistolähtöisesti.

Yöunien vähäisyys, henkinen ja fyysinen väsymys, taloudellinen ahdinko ja tulevaisuuden suunnitelmien muuttuminen olivat omaishoitajien voimavaroja vieviä tilanteita. Voimavaroja veivät myös hoidettavien muut sairaudet ja jatkuva vahtiminen, muistamattomuus ja jatkuva kyseleminen, hoidettavan mielialan vaihtelut ja vastahakoisuus hoitotoimenpiteissä sekä hoidettavan haluttomuus vuorohoitoon. Myös yhteiskunnalta saadun tuen ja tiedon vähäisyys sekä lääkäreiden välinpitämättömyys ja diagnoosin viivästyminen veivät voimavaroja. Tilanteita, jotka toivat voimavaroja omaishoitajalle, olivat usko Jumalaan, sosiaalinen verkosto, harrastukset, hyvät päivät ja elämän jakaminen hoidettavan kanssa, työssä käynti, yhteiskunnalta saatu tuki sekä omaishoitajien aktiivisuus tiedonhankintaan ja tuki yhdistyksiltä muistisairaan läheisen hoidossa.

Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää omaishoitajien tukimuotojen kehittämiseen sekä parantaa muistisairasta läheistään hoitavan omaishoitajan asemaa.

Avainsanat: Muistisairaudet, omaishoitajuus, muistisairaan käytösoireet, omaishoitajien voimavarat

Memory impairment is a common condition these days, and therefore the number of caregivers is also on the increase. Their work plays an important part in the society. Their contribution enables their relatives or friends with impaired memory to avoid entry into out-of-home care too early. It is not always acknowledged how great and valuable a role caregivers have taken on by helping their significant others at home.

The purpose of our thesis was to describe the coping of caregivers who help friends or relatives suffering from progressive memory loss. Our goal was to produce information that can be used to support caregivers and to develop informal care.

Open interviews were used to gather data for this qualitative thesis. We interviewed nine caregivers in the autumn of 2011, all of whom were contacted through the South Ostrobothnian Alzheimer Association. Inductive analysis was applied to the data.

The caregivers’ resources were drained by lack of sleep, mental and physical fatigue, financial problems and changes in plans for the future. Other factors that diminished their resources involved the family member’s other diseases, mood swings and reluctance in care and respire care situations. The constant watching over the person and the person’s memory problems and repeated questions were also considered exhausting. Lack of support and information from society, doctors’ indifference and delayed diagnosis were mentioned as having a negative effect on caregivers’ well-being. On the other hand, their resources were enhanced by belief in God, social relationships, hobbies, going to work, support from society and from different organisations, active search for information and by good days and sharing one’s life with the significant other.

The results of the research can be used for developing new ways of supporting caregivers and for improving the situation of caregivers who help their significant others suffering from memory impairment