Lasten lihasvoiman arviointi fysioterapiassa
Teräväinen, Venla; Veteläsuo, Anniina (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120325976
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120325976
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä kartoitettiin lasten lihasvoiman arviointimenetelmiä kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, miten alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten lihasvoimaa on arvioitu viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Perinteisen kirjallisuuskatsauksen kirjallisuushaku toteutettiin kolmessa eri tietokannassa (PubMed, PEDro ja Cocharane Library). Haku rajattiin satunnaistettuihin kontrolloituihin ja kontrolloituihin kliinisiin tutkimuksiin, joissa alle 18-vuotiaiden lasten tai nuorten lihasvoimaa oli tutkittu millä tahansa keinolla. Haun tuloksista poissuljettiin artikkelit, joissa oli käytetty pelkkää dynamometriä.
Kirjallisuushaun tuottamasta 303 artikkelista, 32 täytti sisäänottokriteerit. Nämä tutkimukset jaettiin kohderyhmän mukaan terveitä lapsia käsitteleviin tutkimuksiin, joita oli 12 sekä jonkin diagnoosin saaneita lapsia käsitteleviin tutkimuksiin, joita oli 20. Terveitä lapsia tutkittaessa oli mitattu kesto- sekä nopeusvoimaa, kun taas jonkin diagnoosin saaneilta lapsilta oli mitattu kesto-, nopeus- sekä maksimivoimaa. Toiminnallisten lihasvoimatestien lisäksi dynamometrillä terveiden lasten lihasvoimaa oli mitattu jopa 50%:ssa mukaan otetuista tutkimuksista. Jonkin diagnoosin saaneilta lapsilta lihasvoimaa oli toiminnallisten testien lisäksi mitattu dynamometrillä 36%:ssa valituista tutkimuksista. Terveillä lapsilla kestovoimaa oli mitattu neljällä eri testillä, ja nopeusvoimaa yhdeksällä. Diagnoosin saaneilla lapsilla selkeästi eniten mitattua kestovoimaa oli mitattu seitsemällä erilaisella testillä, maksimivoimaa kolmella ja huomattavasti vähiten testattua nopeusvoimaa kahdella eri testillä.
Suoraan lapsille luotuja arviointimenetelmiä ei löytynyt, vaan tutkimuksissa oli käytetty kaiken ikäisille suunnattuja testejä. Tästä syystä viitearvojakaan ei esitelty tutkimuksissa, mikä vähentää testaamisen luotettavuutta. Kirjallisuushaun kautta ilmeni, että dynamometrien käyttö lihasvoiman testaamisessa on huomattavasti eniten käytetyin menetelmä. Kokoteksteinä kelpoisuusarvioiduista artikkeleista 65%:ssa oli käytetty dynamometriä joko muiden testien lisänä tai ainoana lihasvoiman mittaamisen keinona. Tämän kirjallisuuskatsauksen myötä tunnistettiin tarve luoda erityisesti lapsille ja nuorille kohdistettuja lihasvoiman arviointimenetelmiä.
Perinteisen kirjallisuuskatsauksen kirjallisuushaku toteutettiin kolmessa eri tietokannassa (PubMed, PEDro ja Cocharane Library). Haku rajattiin satunnaistettuihin kontrolloituihin ja kontrolloituihin kliinisiin tutkimuksiin, joissa alle 18-vuotiaiden lasten tai nuorten lihasvoimaa oli tutkittu millä tahansa keinolla. Haun tuloksista poissuljettiin artikkelit, joissa oli käytetty pelkkää dynamometriä.
Kirjallisuushaun tuottamasta 303 artikkelista, 32 täytti sisäänottokriteerit. Nämä tutkimukset jaettiin kohderyhmän mukaan terveitä lapsia käsitteleviin tutkimuksiin, joita oli 12 sekä jonkin diagnoosin saaneita lapsia käsitteleviin tutkimuksiin, joita oli 20. Terveitä lapsia tutkittaessa oli mitattu kesto- sekä nopeusvoimaa, kun taas jonkin diagnoosin saaneilta lapsilta oli mitattu kesto-, nopeus- sekä maksimivoimaa. Toiminnallisten lihasvoimatestien lisäksi dynamometrillä terveiden lasten lihasvoimaa oli mitattu jopa 50%:ssa mukaan otetuista tutkimuksista. Jonkin diagnoosin saaneilta lapsilta lihasvoimaa oli toiminnallisten testien lisäksi mitattu dynamometrillä 36%:ssa valituista tutkimuksista. Terveillä lapsilla kestovoimaa oli mitattu neljällä eri testillä, ja nopeusvoimaa yhdeksällä. Diagnoosin saaneilla lapsilla selkeästi eniten mitattua kestovoimaa oli mitattu seitsemällä erilaisella testillä, maksimivoimaa kolmella ja huomattavasti vähiten testattua nopeusvoimaa kahdella eri testillä.
Suoraan lapsille luotuja arviointimenetelmiä ei löytynyt, vaan tutkimuksissa oli käytetty kaiken ikäisille suunnattuja testejä. Tästä syystä viitearvojakaan ei esitelty tutkimuksissa, mikä vähentää testaamisen luotettavuutta. Kirjallisuushaun kautta ilmeni, että dynamometrien käyttö lihasvoiman testaamisessa on huomattavasti eniten käytetyin menetelmä. Kokoteksteinä kelpoisuusarvioiduista artikkeleista 65%:ssa oli käytetty dynamometriä joko muiden testien lisänä tai ainoana lihasvoiman mittaamisen keinona. Tämän kirjallisuuskatsauksen myötä tunnistettiin tarve luoda erityisesti lapsille ja nuorille kohdistettuja lihasvoiman arviointimenetelmiä.