"Se on vaan jotenki niin hyvännäkönen ku kattoo peilistä" : Tapaustutkimus kehitysvammaisille nuorille ohjattujen psykomotoristen harjoitteiden vaikutuksista

Abstract

Nuoruus on herkkää aikaa kehonkuvan muodostumisen kannalta, sillä kehossa tapahtuu suuria muutoksia ja henkilön minäkuva sekä identiteetti kehittyvät. Kehitysvammaiset henkilöt kehittyvät hitaammin motorisesti, kognitiivisesti, kielellisesti ja sosiaalisesti ikäisiinsä vammattomiin verrattuna. Tämä hitaampi kehittyminen vaikuttaa myös kehonkuvaan, sillä kehonkuvan kehitys on riippuvainen edellä mainituista tekijöistä. Kun nuori on kehitysvammainen, luo se omat haasteensa minuuden ja tätä kautta eheän kehonkuvan kehitykselle.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia ryhmämuotoisen psykomotorisen harjoittelun vaikutuksia kehitysvammaisen nuoren kehonkuvaan. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää harjoittelua, jolla pyritään kehitysvammaisen nuoren kehonkuvan kehittämiseen. Tavoitteena oli myös, että yhteistyökumppani, kehitysvammaisille nuorille työ- ja päivätoimintaa tarjoava OmaPolku ry, voi hyödyntää tutkimusta varten kehitettyjä harjoitteita tulevaisuudessa.

Opinnäytetyö oli tapaustutkimus, jossa käytettiin sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Tutkimuskohteena oli neljä kehitysvammaista nuorta. Opinnäytetyössä tutkittiin kahdella eri mittarilla sekä haastattelemalla psykomotoristen harjoitteiden vaikutuksia tutkimusryhmän kehonkuvan kognitiiviseen eli tietopohjaiseen sekä affektiiviseen eli tunnepohjaiseen osa-alueeseen. Lisäksi opinnäytetyössä havainnoitiin psykomotorisen harjoittelun toimivuutta tutkimusryhmälle.

Psykomotorisella harjoitusjaksolla oli positiivista vaikutusta tutkittavien kognitiiviseen kehonkuvaan. Affektiivisen kehonkuvan mittausten mukaan tutkimusryhmän henkilöillä oli pääosin positiivinen kuva kehostaan ja itsestään. Tutkimuksen mukaan psykomotorinen harjoittelu sopi tälle ryhmälle sen toiminnallisuuden, mielikuvituksellisuuden ja elämyksellisyyden vuoksi. Kehonkuvaa on tutkittu paljon monilla eri kohderyhmillä, mutta kehitysvammaisten nuorten kehonkuvan kehitystä on tutkittu vähän. Tutkimukset lisäisivät tietoutta tästä tärkeästä aiheesta.

Youth is an important phase of life to form a healthy body image and identity. Mentally disabled persons’ motor, cognitive, language and social skills develop slower than those of non-disabled persons. This slower development has also an effect on body image. Youth is a phase when body is going through big changes and it can be hard to handle them even if you are a non-disabled adolescent. Therefore it is understandable that mental disability makes it even harder to handle those changes.

The purpose of this thesis was to examine how psychomotor training affects a mentally disabled adolescent’s body image. The objective of this study was to improve body image of mentally disabled adolescents. Another objective was to provide psychomotor exercises that can be utilized when organizing activities for mentally disabled adolescents in future.

The approach of this study was a case study and the data were collected using qualitative and quantitative methods. The effects of psychomotor training on one’s cognitive and affective body image were measured and the functionality of the exercises was observed. The sample of the study consisted of four mentally disabled adolescents.

The results revealed that psychomotor training has a positive effect on mentally disabled adolescent’s cognitive body image. The respondents stated also that opinions of one’s body were positive. According to the study psychomotor training is good for this sample because of its imaginativeness and functionality. Further study on the significance of body image would be especially beneficial for those working with mentally disabled persons.