Perherepresentaatio ja ydinperhekeskeisyys korona-arjen vinkkijournalismissa
Toivanen, Emilia (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120826899
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120826899
Tiivistelmä
Tässä tutkimustyyppisessä opinnäytetyössä selvitin, millainen perhekäsitys ja representaatio perheistä korostuu journalistisissa ilmiöjutuissa, joissa asiantuntijat antavat vinkkejä perheille arjesta selviämiseen koronapandemian aiheuttamien rajoitustoimien aikana. Kutsun näitä juttuja opinnäytetyössäni nimellä korona-arjen vinkkijutut.
Tutkimukseni hypoteesina oli, että korona-arjen vinkkijuttujen näkökulma on ydin- ja lapsiperhekeskeinen, eikä se huomioi riittävän hyvin erilaisia perhemuotoja. Tällöin yksipuolisen uutisoinnin ongelmana on, että se ei ole monille perheille samaistuttavaa eivätkä korona-arjen vinkkijutut koske isoa osaa yleisöstä. Hypoteesini pohjautui poikkeustilan aikana keväällä 2020 tekemiini havaintoihin valtamedian tavasta käsitellä koronakriisin vaikutuksia ihmisten arkeen.
Työn tavoitteena oli tutkia korona-arjen vinkkijutuissa esiintyvää perhekäsitystä sekä perheisiin liittyvien juttujen teemoja ja kontekstia, sekä pohtia niiden merkitystä journalismin ja yleisön kannalta. Rajasin tutkimuksen ilmiöjuttuihin, joissa annetaan vinkkejä arjen ja elämänlaadun parantamiseksi koronan rajoitustoimien aikana – ei esimerkiksi lääketieteellistä apua.
Tutkimuskysymykseni tässä työssä olivat:
1) Minkälainen on korona-arkea koskevien vinkkijuttujen perhekäsitys?
2) Millaisia representaatioita vinkkijutut tuottavat perheistä?
3) Mitä teemoja vinkkijutut käsittelevät perheeseen liittyen?
Tietoperustassa perehdyn representaation ja kehystämisen käsitteisiin, Tilastokeskuksen perhetilastoihin sekä Riitta Jallinojan tutkimukseen familistisista kirjoituksista Helsingin Sanomissa 2000-luvun taitteessa. Pohdin näitä teemoja myös journalismin ammatillisten arvojen ja Julkisen sanan neuvoston laatimien Journalistin ohjeiden kautta.
Tutkimukseni aineistoksi valitsin viisi Ylen ja viisi Helsingin Sanomien korona-arjen vinkkijuttua verkossa. Valittujen juttujen aikajänne on maaliskuulta kesäkuuhun vuonna 2020. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmenetelmänä käytin sisällönanalyysiä. Opinnäytetyön tutkimusprosessi, eli aineiston keruu, analysointi ja johtopäätösten muodostaminen tapahtui maaliskuun ja marraskuun välisenä aikana vuonna 2020.
Tutkimustulosten mukaan korona-arjen vinkkijutuissa korostui ydinperhe- ja lapsiperhekeskeinen perhekäsitys. Jutut tuottivat representaatiota, jonka mukaan perhe koostuu kahdesta avio- tai avoliitossa elävästä vanhemmasta, jotka asuvat lastensa kanssa samassa asunnossa. Syyt yksipuoliseen uutisointiin saattavat olla toimittajien kannalta inhimillisiä, mutta tällöin jutut sivuuttavat tilastollisesti yli miljoonan suomalaisen arkitodellisuuden, jolloin journalismi kantaa myös vastuunsa yleisölle puutteellisesti.
Tutkimukseni hypoteesina oli, että korona-arjen vinkkijuttujen näkökulma on ydin- ja lapsiperhekeskeinen, eikä se huomioi riittävän hyvin erilaisia perhemuotoja. Tällöin yksipuolisen uutisoinnin ongelmana on, että se ei ole monille perheille samaistuttavaa eivätkä korona-arjen vinkkijutut koske isoa osaa yleisöstä. Hypoteesini pohjautui poikkeustilan aikana keväällä 2020 tekemiini havaintoihin valtamedian tavasta käsitellä koronakriisin vaikutuksia ihmisten arkeen.
Työn tavoitteena oli tutkia korona-arjen vinkkijutuissa esiintyvää perhekäsitystä sekä perheisiin liittyvien juttujen teemoja ja kontekstia, sekä pohtia niiden merkitystä journalismin ja yleisön kannalta. Rajasin tutkimuksen ilmiöjuttuihin, joissa annetaan vinkkejä arjen ja elämänlaadun parantamiseksi koronan rajoitustoimien aikana – ei esimerkiksi lääketieteellistä apua.
Tutkimuskysymykseni tässä työssä olivat:
1) Minkälainen on korona-arkea koskevien vinkkijuttujen perhekäsitys?
2) Millaisia representaatioita vinkkijutut tuottavat perheistä?
3) Mitä teemoja vinkkijutut käsittelevät perheeseen liittyen?
Tietoperustassa perehdyn representaation ja kehystämisen käsitteisiin, Tilastokeskuksen perhetilastoihin sekä Riitta Jallinojan tutkimukseen familistisista kirjoituksista Helsingin Sanomissa 2000-luvun taitteessa. Pohdin näitä teemoja myös journalismin ammatillisten arvojen ja Julkisen sanan neuvoston laatimien Journalistin ohjeiden kautta.
Tutkimukseni aineistoksi valitsin viisi Ylen ja viisi Helsingin Sanomien korona-arjen vinkkijuttua verkossa. Valittujen juttujen aikajänne on maaliskuulta kesäkuuhun vuonna 2020. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmenetelmänä käytin sisällönanalyysiä. Opinnäytetyön tutkimusprosessi, eli aineiston keruu, analysointi ja johtopäätösten muodostaminen tapahtui maaliskuun ja marraskuun välisenä aikana vuonna 2020.
Tutkimustulosten mukaan korona-arjen vinkkijutuissa korostui ydinperhe- ja lapsiperhekeskeinen perhekäsitys. Jutut tuottivat representaatiota, jonka mukaan perhe koostuu kahdesta avio- tai avoliitossa elävästä vanhemmasta, jotka asuvat lastensa kanssa samassa asunnossa. Syyt yksipuoliseen uutisointiin saattavat olla toimittajien kannalta inhimillisiä, mutta tällöin jutut sivuuttavat tilastollisesti yli miljoonan suomalaisen arkitodellisuuden, jolloin journalismi kantaa myös vastuunsa yleisölle puutteellisesti.