Vanhemmuudentaidot ryhmävalmennuksessa : vanhemmalla on tuen tarvetta oppimisessa ja ymmärtämisessä
Oinonen, Heidi (2020)
Oinonen, Heidi
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121027436
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121027436
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoite oli kerätä vanhempien kokemuksia vanhemmuudesta ja vanhemmuuden taidoista, kun vanhemmalla on kehitysvamma, autismikirjon häiriö tai laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Laadullinen tutkimus toteutettiin Kehitysvammaisten Tukiliiton Vahvistu vanhempana- valmennuksessa. Teoreettisena viitekehyksenä on sosioemotionaalinen oppimisen malli, josta Kehitysvammaisten Tukiliitto on muokannut valmennuksessa käytetyn Vanhemmuuden Taitopiirakan.
Aineistoa kerättiin osallistuvan havainnoinnin, vanhempien, isovanhempien ja omaohjaajien teemahaastattelujen, sekä välitehtävien tuotoksista. Haastateltuja oli yhteensä yhdeksän henkilöä (N=9), joista osa haastateltiin kahdesti. Osallistuva havainnointi tapahtui vuoden 2019 vanhemmuuden ryhmässä (N=3) ja vanhempia tavatessa. Haastatteluvolyymiä lisättiin aiemman valmennusryhmän (2018) vanhemmista ja isovanhemmista anonymiteetin säilyttämiseksi. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla.
Vanhempien vanhemmuus on ainutlaatuista ja yksilöllistä. Vanhemmuudesta saadaan iloa, mutta se myös kuormittaa. Vanhemmat kohtaavat useita haasteita vanhemmuudessa, sosiaalisissa suhteissa sekä useita mielenterveyden riskitekijöitä. Monella on kokemusta lastensuojelun asiakkuudesta ja tyytymättömyyttä palvelujärjestelmään. Osa vanhemmista asuu lastensa kanssa ja osan lapset ovat sijoitettuna sijaishuoltoon. Vanhemmat tunnistavat lapsen, läheisen ja omia tunteitaan ja tarpeitaan vaihtelevasti. Tukea kaivataan vuorovaikutukseen ja tunteiden tunnistamiseen ja hallintaan. Omista rajoista kiinnipitämisen ja vastuullisen päätöksenteon taidot vaihtelevat.
Palveluntarjoajien pitäisi ottaa entistä paremmin huomioon vanhemmat, joilla on erityisen tuen tarpeita. Tarvetta olisi luottamukselliseen, varhaiseen, käytännönläheiseen ja pitkäkestoiseen tukeen. Traumatietämystä on kasvatettava ja luotava käytännönläheisiä ohjelmia, jotka huomioivat erityisen tuen tarpeet sekä kuormitustekijät. On tehtävä oniammatillista avarakatseista työtä riittävän hyvän vanhemmuuden tukemiseksi perheissä.
Aineistoa kerättiin osallistuvan havainnoinnin, vanhempien, isovanhempien ja omaohjaajien teemahaastattelujen, sekä välitehtävien tuotoksista. Haastateltuja oli yhteensä yhdeksän henkilöä (N=9), joista osa haastateltiin kahdesti. Osallistuva havainnointi tapahtui vuoden 2019 vanhemmuuden ryhmässä (N=3) ja vanhempia tavatessa. Haastatteluvolyymiä lisättiin aiemman valmennusryhmän (2018) vanhemmista ja isovanhemmista anonymiteetin säilyttämiseksi. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla.
Vanhempien vanhemmuus on ainutlaatuista ja yksilöllistä. Vanhemmuudesta saadaan iloa, mutta se myös kuormittaa. Vanhemmat kohtaavat useita haasteita vanhemmuudessa, sosiaalisissa suhteissa sekä useita mielenterveyden riskitekijöitä. Monella on kokemusta lastensuojelun asiakkuudesta ja tyytymättömyyttä palvelujärjestelmään. Osa vanhemmista asuu lastensa kanssa ja osan lapset ovat sijoitettuna sijaishuoltoon. Vanhemmat tunnistavat lapsen, läheisen ja omia tunteitaan ja tarpeitaan vaihtelevasti. Tukea kaivataan vuorovaikutukseen ja tunteiden tunnistamiseen ja hallintaan. Omista rajoista kiinnipitämisen ja vastuullisen päätöksenteon taidot vaihtelevat.
Palveluntarjoajien pitäisi ottaa entistä paremmin huomioon vanhemmat, joilla on erityisen tuen tarpeita. Tarvetta olisi luottamukselliseen, varhaiseen, käytännönläheiseen ja pitkäkestoiseen tukeen. Traumatietämystä on kasvatettava ja luotava käytännönläheisiä ohjelmia, jotka huomioivat erityisen tuen tarpeet sekä kuormitustekijät. On tehtävä oniammatillista avarakatseista työtä riittävän hyvän vanhemmuuden tukemiseksi perheissä.