Vanhemmuudentaidot ryhmävalmennuksessa : vanhemmalla on tuen tarvetta oppimisessa ja ymmärtämisessä

Abstract

Opinnäytetyön tavoite oli kerätä vanhempien kokemuksia vanhemmuudesta ja vanhemmuuden taidoista, kun vanhemmalla on kehitysvamma, autismikirjon häiriö tai laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Laadullinen tutkimus toteutettiin Kehitysvammaisten Tukiliiton Vahvistu vanhempana- valmennuksessa. Teoreettisena viitekehyksenä on sosioemotionaalinen oppimisen malli, josta Kehitysvammaisten Tukiliitto on muokannut valmennuksessa käytetyn Vanhemmuuden Taitopiirakan.

Aineistoa kerättiin osallistuvan havainnoinnin, vanhempien, isovanhempien ja omaohjaajien teemahaastattelujen, sekä välitehtävien tuotoksista. Haastateltuja oli yhteensä yhdeksän henkilöä (N=9), joista osa haastateltiin kahdesti. Osallistuva havainnointi tapahtui vuoden 2019 vanhemmuuden ryhmässä (N=3) ja vanhempia tavatessa. Haastatteluvolyymiä lisättiin aiemman valmennusryhmän (2018) vanhemmista ja isovanhemmista anonymiteetin säilyttämiseksi. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla.

Vanhempien vanhemmuus on ainutlaatuista ja yksilöllistä. Vanhemmuudesta saadaan iloa, mutta se myös kuormittaa. Vanhemmat kohtaavat useita haasteita vanhemmuudessa, sosiaalisissa suhteissa sekä useita mielenterveyden riskitekijöitä. Monella on kokemusta lastensuojelun asiakkuudesta ja tyytymättömyyttä palvelujärjestelmään. Osa vanhemmista asuu lastensa kanssa ja osan lapset ovat sijoitettuna sijaishuoltoon. Vanhemmat tunnistavat lapsen, läheisen ja omia tunteitaan ja tarpeitaan vaihtelevasti. Tukea kaivataan vuorovaikutukseen ja tunteiden tunnistamiseen ja hallintaan. Omista rajoista kiinnipitämisen ja vastuullisen päätöksenteon taidot vaihtelevat.

Palveluntarjoajien pitäisi ottaa entistä paremmin huomioon vanhemmat, joilla on erityisen tuen tarpeita. Tarvetta olisi luottamukselliseen, varhaiseen, käytännönläheiseen ja pitkäkestoiseen tukeen. Traumatietämystä on kasvatettava ja luotava käytännönläheisiä ohjelmia, jotka huomioivat erityisen tuen tarpeet sekä kuormitustekijät. On tehtävä oniammatillista avarakatseista työtä riittävän hyvän vanhemmuuden tukemiseksi perheissä.

The purpose was to collect experiences on parenthood and parenting skills, when a parent has developmental disability, autism spectrum disorder or widespread learning difficulties. The study was qualitative in nature and based on participatory observations, semi-structural interviews with both parents (5), grandparents (2) and self-instructors (2), and on intermediate tasks. Observation focused on parenthood group, which included three parents. Addition interviews were supplemented by some volunteer group members of the previous group. The data were analyzed by using qualitative content analysis.

The results indicated that parents have unique parenthood. Parents recognised, that they need more support in interaction and identifying and managing with emotions. Skills for holding on to one's own boundaries and responsible decisionmaking vary. Some of the parents face several adversities in parenthood and in social relationships.

All the parents, who were interviewed, had been contacted by family services or were involved in child protection services. Some parents lived apart from their children. These results indicate that social service providers need to take care in providing timely, practicable and long-lasting assistance to families, who face stress and have need of support with learning and understanding. It is necessary to increase awareness of trauma work.